Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija
Kahdeksas kansainvälinen konferenssi Entime 2019 pidettiin 11.-12.4.2018 Gdanskissa, Puolassa. Konferenssin teemana oli yrittäjyys modernissa taloudessa. Tervetulopuheissaan järjestäjien edustajat nostivat esille aikakaudellemme tyypillisiä teemoja, kuten muutosten nopeuden, joka haastaa yrittäjien innovatiivisuuden, taidot ja tiedot. Aikamme vaatii sekä viranomaisilta että yrittäjiltä joustavuutta ja kykyä sopeutua uuden talouden tuomiin haasteisiin. Yhteiskunnan täytyy pyrkiä kehittämään myös omaa mielenkiintoaan kehittää yrittäjyyttä ja yrittäjyydessä tarvittavia taitoja.
Yrittäjyys edellyttää oikeaa asennetta
Kolmesta rinnakkaisesta esitysten sarjasta seurasin sarjaa, joka oli otsikoitu ”Entrepreneurial orientation”. Sujuvin suomenkielinen vastine ilmaisulle lienee ”Yrittäjämäinen asenne”. Sarjan aloitti Tukholman Kauppakorkeakoulun Riian toimipisteen professori Arnis Sauka, joka pohti yrittäjämäisen asenteen ja yrityksen tehokkuuden / tuloksentekokyvyn välistä suhdetta. Hänen mukaansa yrittäjämäisen toimintatavan avainindikaattoreita ovat innovatiivisuus, proaktiivisuus eli ennakointi ja riskin ottaminen. Sauka esitti, että näillä tekijöillä on positiivinen vaikutus yrityksen suorituskykyyn silloin, kun vahvaa riskinottoa seuraa tilanteiden aktiivinen ennakointi ja tuleviin tilanteisiin vastataan innovatiivisesti uusin ratkaisuin, mutta innovatiivisuus ei saa olla muita – jo koeteltuja – ratkaisuja poissulkeva voima. Yrityksen tai yrittäjän valitsema strategia vaikuttaa suorituskykyyn riskikertoimensa kautta.
Yrittäjyys on uskoa
Tomasz Mickiewitz puolestaan tarkasteli yrittäjyyttä luottamuksena ja uskona. Hänen mukaansa yrittäjyys kehittyy epävarmuuden vallitessa, mikä ilmentää luottamusta itseen, omiin kykyihin ja tulevaisuuteen, mutta myös muihin. Yrittäjyydessä on kyse uutuudenviehätyksestä ja epävarmuuden sietämisestä. Yrittämisen riskejä ei voi vakuuttaa – ei ainakaan kaikkia. Yrittäjä toimii sekä luotettuna että luottajana. Häneen luottavat asiakkaat, toimittajat ja muut sidosryhmät, mutta samalla hän itse joutuu luottamaan esimerkiksi siihen, että asiakkaat ostavat, toimittajat toimivat sopimuksen mukaan ja työntekijät noudattavat työelämän pelisääntöjä. Yrittäessä ei ole mahdollista tehdä kaiken huomioivia laskelmia, eikä yrittäjyyttä voida tarkastella vain voiton maksimoinnin ehdoilla; Yrittäjyyteen motivoiva voima ylittää hyödyn maksimoinnin. Luottamus puolestaan tukee yhteistyötä ja luottamusta voidaan siirtää sosiaalisen toimintapiirin sisällä. ja eri sosiaalisten toimintapiirien välillä. Luottamus saa odotukset siitä, että ”he” eivät petä ”meitä” voittamaan pelon, että ”he” sittenkin voisivat pettää meidät. Luottamuksen kohteella, luotetulla, on kolme erityistä ominaisuutta: Hän on kyvykäs, hyväntahtoinen ja rehellinen.
Viitekehys ja arvot
Varovaisuus, luottamukselliset suhteet muihin ja solidaarisuus luottamusta korostavana arvona muodostavat yrittäjyyden viitekehyksen. Innovatiivisuus, itsensä ylittäminen ja positiivisuus ovat toinen puoli yrittäjyyden arvokehystä. Opportunismi puolestaan on kaksiulotteinen arvo: Mitä korkeampi on opportunismin aste, sitä suurempi on hallinnan mekanismien, valvonnan ja luottamusta tukevien toimintojen tarve. Luottamus voidaan kohdistaa myös sosiaalisiin rakenteisiin. Mikrotasolla luottamus minimoi epävarmuutta, lisää asteittaista sitoutumista, jolloin haavoittuvuus pysyy rajoitettuna, ja rajoittaa kertyviä tappioita. Sosiaaliset rakenteet, joissa osapuolet ovat syvällisesti mukana, hyödyntävät luottamusta. Perhe on tällainen rakenne, joka toimii luottamuksen mahdollistajana. Perheessä pyyteettömät siteet perheenjäsenten välillä luovat ja lujittavat luottamuksen. Perheen omistamaa maatilaa voidaan pitää jopa karikatyyrisenä kuvana perheyrityksestä minimoituine palkkauskuluineen. Ilmiöllä on kuitenkin myös varjopuolensa.
Sosiaalisuuteen perustuva luottamus ja epäluottamus
Ulkopuolisten kumppanien ja kontaktien sulkeminen toiminnan ulkopuolelle on vahvojen ryhmien pimeä puoli, epäluottamuksen kehä. Yksilöiden luotettavuus tai epäluotettavuus heijastetaan ryhmiin, joita he edustavat, tai joihin he kuuluvat. Tämä saattaa vaikuttaa toimien ja liikkuvuuden laajuuteen. Moniarvoisuus puolestaan johtaa yleiseen luottamukseen. Moniarvoinen etninen ympäristö muuttaa arvoja ja asenteita, ja lisää sietokykyä uusille tavoille tehdä asioita, mikä puolestaan lisää innovaatioita. Hierarkkinen organisaatiokulttuuri taas vähentää luottamusta ja luo isäntä – palvelija –tyyppisiä riippuvuussuhteita.
Yrittäjätiimi heijastaa yrittäjyyden arvoja ja viitekehystä
Mielenkiintoinen oli myös Beata Krawczyk-Brylkan puheenvuoro yrittäjätiimeistä. Yrittäjätiimillä hän tarkoitti epämuodollista yritysmaailman viitekehyksen omaavaa yrittäjien ryhmää, joka yhdessä aloittaa yhteisyrityksen. Jotta tällainen tiimi voisi toimia, on olennaista, että jokainen tuo mukanaan pääomaa, joka voi olla rahaa, tietämyksiä, suhteita, verkostoja jne. Myös tiimin jäsenten arvomaailmojen täytyy olla tasapainossa. Jokaisen yksilön täytyy olla tyytyväinen yritykseen, tiimiin ja jäsenyyteen ja asemaansa siinä, yrittäjyyteen, palkkaan ja tiimin tapaan toimia. Arvoista tyypillisimpiä ovat yhdessä tekeminen, asiantuntemus, kompromissien tekeminen, vastuiden ja velvollisuuksien jakaminen, menestykseen tähtäävä yhteinen strategia ja yhdessä sovittujen yhteistyön periaatteiden noudattaminen.
Kukaan ei yritä yksin
Wojciech Czacon muistutti, ettei kukaan yrittäjä ja yritys ole saari, vaan osa ympäröivää yhteiskuntaa. Yrityksellä ja yrittäjällä on aina suhteita muihin yrityksiin ja kolmansiin osapuoliin. Ympäröivän maailman ja siihen liittyvien mahdollisuuksien huomiointi on johtajille tärkeätä. On ymmärrettävä, että verkostoitumiseen ja verkostoihin liittyvä paradigma on muutoksessa. Yksilöllisistä verkostoista, joihin kuulutaan kuulumisen vuoksi, ollaan siirtymässä suhteellisiin, tietyn viitekehyksen omaaviin ja järjestelmällisiin verkostoihin. Samalla mekanismit ja prosessit, jotka ovat vuorovaikutuksessa verkoston eri rakenteiden kanssa, joustavat. Organisaation tehokkuuden takaa se, että sillä on rajallinen määrä vastapuolia, joiden kanssa tapahtuva jatkuva vuorovaikutus luo viitekehyksen vaihdon prosesseille ja kehittää organisaation kyvykkyyttä.
Verkoston edut vahvistavat jäsenten keskinäisiä siteitä
Syventyvät suhteet, oma viiteryhmä, positiivinen palaute, pääsy yhteiseen tietoon sekä toisiltaan ja toisistaan oppiminen voimistavat verkostoista saatavia etuja. Edut puolestaan korostavat verkostoa yhdessä pitäviä siteitä, kuten etuoikeutettuja suhteita, luottamusta ja mahdollisuuksia sekä tehostavat oppimista. Organisaatio voi myös hyödyntää keskeistä asemaansa verkostoissa liiketoiminnassaan. Verkostoja ei kuitenkaan hyödynnetä tarpeeksi, koska johtajat suosivat omia (henkilökohtaisia) verkostojaan ja keskittyvät toimitusketjuun. Vain joka kuudes johtaja hyödyntää horisontaalisia verkostoja ja 75 % johtajista epäonnistuu epäsuorien suhteiden hyödyntämisessä. Tässä on kyse pitkälti siitä, miten tilanteita tulkitaan ja niihin vastataan. Uskalletaanko osoittaa luottamusta ja lähteä mukaan yhteistyöhön.
Vaikka riski kuuluu yrittäjän elämään, moraalista riskiä kannattaa välttää.
Pawel Pisanko puolestaan lähestyi yrittäjän toimintaa moraalisten riskien kautta. Hän määritteli moraalisen riskin esimerkin avulla: Mahdollisuus tehdä muiden rahoilla jotakin, mitä et tekisi omilla rahoillasi. Pisankon mukaan mahdollisuus moraalisen riskin ottamiseen johtaa yli-investointeihin (Investoinnit keskimäärin 2 x suuremmat kuin ilman moraalista riskiä), korkeampiin kustannuksiin (Toimistoja 50 % tuotantoa 75 % ja siirtoja 50 % enemmän kuin ilman moraalista riskiä), ja aiheuttaa tehottomuutta ja tappioita (Voittomarginaali 25 %-yksikköä pienempi ja oma pääoma negatiivinen). Sen sijaan myyntiin moraalisen riskin mahdollisuudella ei näyttänyt olevan vaikutusta.
Perhe on paras – ja pahin – myös yrittäessä
Luovuus ja innovatiivisuus osana perheyrittäjyyden arvoja
Isabella Steinerowska-Streb nosti pöydälle työntekijöiden luovuuden vaikutuksen perheyrityksen innovatiivisuuteen. Hän totesi perheyritysten olevan tärkeä tutkimuksen kohde koska niillä on merkittävä paino maailmassa. Perheyritysten avainominaisuuksia ovat perheestä tulevan johdon sitoutuneisuus, sukupolvien menestys ja pitkä suunnitteluhorisontti. Mutta ovatko perheyritykset, joilla on luovia työntekijöitä, innovatiivisempia kuin muut? Luovuuden hän määritteli yksilölliseksi toiminnaksi sosiaalisessa ympäristössä ja innovaation muutoksentekoprosessiksi. osoittautui, että yritykset, joilla oli luovia työntekijöitä, ovat innovatiivisempia joka osa-alueella, mutta erityisesti uusien tuotteiden ja tuotekehitteleyn saralla. Tiimien kohdalla suurin hyöty saavutettiin prosessien kehityksessä ja luottamuksellinen ilmapiiri antoi etuja kaikilla osa-alueilla. Yrityksellä kannattaa siis olla luovia työntekijöitä, luovuutta pitää tukea ja innovatiivisuuteen ja muutokseen tulisi suhtautua positiivisesti.
Sukupolvenvaihdos on kerran edessä kaikilla
Max Hogeforster (Baltic Sea Academy) käsitteli sukupolvenvaihdoksia ja unohdettuja potentiaalisia seuraajia. Hän totesi, että 1/3 Euroopassa tehtävistä sukupolvenvaihdoksista on vaarassa epäonnistua, mikä vaarantaa vuosittain 600 000 työpaikkaa. Hogeforsterin mukaan perheyritys on perinteinen yrittäjyyden muoto. Valitettavasti useimmat sukupolvenvaihdokset ovat huonosti suunniteltuja ja toteutettuja, ja jälkihoito on vajavaista. Jatkajista noin 50 % on yritystoiminnassa mukana vielä 5 vuoden kuluttua.
Ulkopuolinen seuraaja voi joskus olla paras tai ainoa vaihtoehto
Liian usein yritetään väkisin löytää jatkajaa perheen sisältä, vaikka ulkopuolinen olisi parempi vaihtoehto. Hän korosti myös sitä, että joka puolella Eurooppaa on pula pätevistä työntekijöistä ja yrittäjistä. Vaihtoehtoisia seuraajakandidaatteja, joita tähän mennessä on huomioitu liian vähän, ovat hänen mukaansa naiset, yrityksen omat työntekijät, ja siirtolaiset. Työpaikkojen turvaamiseksi tulisi panostaa tähän saakka aliarvostettuihin potentiaalisiin seuraajiin, heidän motivoimiseensa, kouluttamiseensa ja heidän etenemistään rajoittavien lainsäädännöllisten, byrokraattisten ja asenteisiin liittyvien esteiden poistamiseen.
Tragedioista voidaan oppia
Kari Lilja Satakunnan ammattikorkeakoulusta esitteli yrityselämän tragedioista kerättyjä oppeja. Hänen mukaansa koskaan ei ole liian aikaista käynnistää siirron suunnittelua, mutta aina on jo liian myöhäistä, etenkin jos jotain sattuu. Siksi yrityksellä ja yrittäjällä tulee olla selvät askelmerkit niin normaaliin sukupolvenvaihdokseen kuin varautumissuunnitelmat erilaisten katastrofitilanteiden varalle. Suunnitelmista tulee käydä ilmi ainakin se, kuka minkäkin roolin ottaa, mitä missäkin vaiheessa tehdään, miten piilevän tiedon siirtyminen turvataan, ja mistä voidaan saada apua tarvittaessa. Suunnitelmat ja testamentti on säilytettävä turvallisessa paikassa, jonne tarvittaessa on kuitenkin mahdollista päästä ilman suurta byrokratiaa.
Verkostoja ei saa unohtaa
Jatkuvuuden kannalta on myös tärkeätä huolehtia niin omista kuin yrityksen verkostoista ja pitää huoli siitä, että suunnitellut jatkajat ovat osa verkostoa. Myöskään työntekijöitä osana avainverkostoa ei pidä unohtaa. Lojaali henkilöstö on monesti ollut jatkajalle se tärkein tuki. Suunnitelmia tehdessä kannattaa turvautua ammattihenkilöstöön ja heidän osaamiseensa. Etenkin siirtymävaiheessa niin jatkajalle kuin yrityksestä luopuvalle on tärkeätä pystyä keskustelemaan asioista ulkopuolisen mentorin kanssa. Kokenut ulkopuolinen näkee paremmin metsän puilta ja auttaa tunteiden, surutyön ja tulevaisuuden pelon hallinnassa. Lisäksi kannattaa harkita vanhan ja uuden yrittäjän kulkemista hetken aikaa rinnakkain. Tämä tosin edellyttää sitä, että molemmat kunnioittavat toisiaan aidosti, mikä vahvasti autoritäärisen vanhan yrittäjän kohdalla ei aina ole itsestään selvää.
Myös poikkeuksellisia ratkaisumalleja harkittava
Tilanteissa, joissa perheen sisältä ei löydy jatkajaa, yrittäjällä tulee olla rohkeutta myös poikkeuksellisiin ratkaisuihin. Hyvä seuraaja voi löytyä yrityksen sisältä, asiakkaasta, toimittajasta tai jopa kilpailijasta. Toisinaan taas yrityksen asiat ovat saattaneet mennä niin solmuun, että konkurssi voi olla paras tapa turvata yritystoiminnan jatkaminen, vaikka velat jäisivätkin uuden yrityksen tai yrittäjän taakaksi. Tällöin on yleensä kyse siitä, että yritystoiminta on terveellä pohjalla, mutta vanhan yrityksen maine on syystä tai toisesta rapautunut
Menestys voi olla onni tai taakka
Ewa Weicek-Janka ja Marzena Grzesiak käsittelivät esityksissään perheyritysten menestystä ja sen haasteita. Perheyrityksessä päätöksenteko on sekä suoraa, että epäsuoraa, mikä voi olla haasteellista tehokkuuden kannalta. Yrittäjyys on usein riippuvaista perheen sisäisestä luottamuksesta. 75 % perheyrittäjistä haluaisi yrityksen siirtyvän seuraavalle sukupolvelle. Tutkimuksessa, jossa vertailtiin Puolan tilannetta Euroopan Unionin tilanteeseen, korostuivat etenkin nousevat henkilökulut, poliittinen epävarmuus ja niin kotimaasta, EU:n alueelta kuin EU:n ulkopuoleltakin tuleva kilpailu. Myös menestyksen merkitys perheyrittäjyyden ominaisuutena nousi esille.
Eszter Megyeri ja Beata Glinka pohtivat yrittäjän menestymistä leimaantumisen kannalta. He esittivät, että vaikka yrittäjän menestymisen tulisi olla koko yhteiskunnan kannalta juhlistamisen arvoinen juttu, siihen liittyy vielä monissa yhteiskunnissa leimaantumista ja leimaantumisen pelkoa, ja menestyvällä yrittäjällä täytyy monissa kulttuureissa olla ”minä itse” asenne, jotta hän pystyy välttämään kyynistymisen, jota muiden osoittama kateus ja jopa suoranainen hyötymisen halu herättävät.
Myös akateeminen maailma suuntaa katseensa yrittäjyyteen
Tukea kuitenkin tarvitaan
Tohtori Urszula Kobylinska Bialystokin teknisestä korkeakoulusta tarkasteli akateemisen yrittäjyyden tueksi tarvittavaa tukiorganisaatiota. Rouva Kobylinskan mukaan akateeminen yrittäjyys on kaikenlaista tieteellisten organisaatioiden, opettajien, opiskelijoiden, tutkijoiden ja taustatoimintojen lähentymistä yritysmaailman suuntaan. Sitä motivoivat raha ja uramahdollisuudet, ja omalta osaltaan se johtaa siihen, että yrittäjien koulutustaso kasvaa koko ajan. Akateeminen yrittäjyys tarvitsee kuitenkin alkuvaiheessaan paljon tukea eritoten käytännön asioissa. Pitäisi luoda palveluverkosto, jossa yrittäjä olisi keskipisteessä. Yliopistot keskittyvät kuitenkin ennen kaikkea opetuksellisiin palveluihin huolimatta siitä, että opiskelijat ja tutkijat toivovat enemmän resursseja TKI-toimintaan. Yhteistyön esteitä koettiin löytyvän niin asenteista, viestinnästä kuin lainsäädännöstä ja yliopistojen omista säännöistäkin. Yliopistojen tulisi ottaa aloite omiin käsiinsä ja luoda ympäristö, jossa sitoutumisen, luottamuksen ja viestinnän kautta lähdetään luomaan akateemista yrittäjyyttä tukevia verkostoja.
Unohtuiko jotakin? (kirjoittajan kommentti)
Akateemista yrittäjyyttä määriteltäessä olisi ollut luonnollista ja aiheellista käsitellä myös yhtä merkittävää akateemisen maailman ja yritysmaailman eroa: Suhdetta riskiin. Siinä missä riski kuuluu yritysmaailman jokapäiväisiin ilmiöihin, nähdään se akateemisessa maailmassa haitallisena häiriötekijänä, toistettavuuden vaarantajana ja vääristymien lähteenä, source of bias, joka tulee poistaa niin hyvin kuin mahdollista. Kun suhde olennaiseen käsitteeseen on näinkin erilainen, yritysmaailman ja tiedemaailman lähentyminen huomattavissa määrin on mahdollista vain, jos erot nostetaan pöydälle ja puhutaan auki.
Akateeminen yrittäjyys kaipaa uudenlaisia toimintamalleja
Yulia Stukalina tarkasteli esityksessään yrittäjyyttä nykyaikaisissa yliopistoissa ja etsintäkuulutti uusia malleja koulutus- ja tutkimustoimintojen tukemiseen. Hän totesi, että tämän päivän haasteita yliopistoille ovat rahoitus, raha ja kustannukset. Rahaa tarvitaan uusien toimitilojen rakentamiseen, henkilökunnan palkkaamiseen ja uusien – uusiin vaatimuksiin vastaavien – palvelujen luomiseen. Tie yrittävään yliopistoon on prosessi, joka kulkee välivaiheesta toiseen: Opettaminen -> Opettaminen ja kehitys -> Opettaminen, kehitys ja ansainta. Yliopiston täytyy kyetä yhdistämään perinteiset opetus- ja tutkimustoiminnot uuteen yrittäjyysstrategiaan ja luoda uusi strategia, uudet opetussuunnitelmat, tarvittavat toimitilat ja varmistaa riittävät resurssit.
Baltian maissa ravistellaan
Baltian alueen yliopistoissa on esitetty esimerkiksi seuraavia aloitteita: Opetus- ja tutkimusohjelmien määrän kasvattaminen, tutkimuspainotteisten opetusohjelmien kehittäminen, kansainvälinen liikkuvuus, nuorten tutkijoiden uran tukeminen, akateemisen henkilökunnan tulosvastuu, yhteistyö liike-elämän ja teollisuuden kanssa, strategisen kansainvälisen yhteistyön lisääminen jne… jne. Yhteinen nimittäjä kaikille oli, että ne ravistavat vanhoillista ja paikoilleen jämähtänyttä akateemista maailmaa. Suomessa hyvin monet esityksistä ovat jo arkipäivää ja jopa osa opetusministeriön määrittelemiä rahoitusperusteita. Tri Stukalina totesi myös, että yrittäjyys uudessa akateemisessa kulttuurissa on sidoksissa kykyyn sopeutua vaikeasti ennakoitavissa olevaan kansainväliseen kilpailuun ja kykyyn yhdistää perinteinen koulutus ja nykyaikainen yrittäjyyskulttuuri.
Start-Up -yritys maailmalle
Minttu Lampinen ja Mikko Mäntyneva Hämeen ammattikorkeakoulusta käsittelivät start-up –yrityksen kansainvälistymistä esimerkkitapauksen (Word Dive) kautta. Jotta tekninen yritys pystyisi kansainvälistymään, sen pitäisi täyttää mahdollisimman moni seuraavista vaatimuksista:
- Potentiaaliset asiakkaat ovat ulkomailla tai kansainvälisiä
- Tuote on tietovaltaista tai korkeaa teknologiaa
- Käytetty teknologia on maailman huippua
- Asiakkaan tarpeet ovat standardoitavissa
- Tuotteella tai palvelulla on etulyöntiasema
- Pääkilpailijat ovat jo kansainvälistyneitä
- Yrityksen avainhenkilöillä on kokemusta kansainvälisestä toiminnasta
Kansainvälistyminen voi olla Start-Upille tai pienelle tai keskisuurelle yritykselle hyvä strategia, jos
- Kysyntä on globaalia
- Kysyntää tuetaan tarjoamalla mahdollisuuksia testata tuotetta
- Yritys ymmärtää alan ja tarjoamansa toimintamallin (esimerkiksi sovellusvuokraus, SaaS) periaatteet ja pelisäännöt
- Yritys pystyy tarjoamaan ainutlaatuisen loppukäyttäjän kokemuksen kielestä ja kulttuurista riippumatta.
Pörssikursseja ja vapaakauppaa
Grzegorz Tchorek vertasi työssään kotimaanmarkkinoilla toimivien ja vientimarkkinoilla toimivien venäläisyritysten tehokkuutta pörssikurssien laskiessa. Hän lähti tutkimuksessaan olettamuksesta, että vientimarkkinoilla toimivilla pörssiyrityksillä on kurssissaan vientipreemio. Tulosten mukaan preemio on olemassa ja on keskimäärin 7 % luokkaa, vaikka viejillä ei näyttänyt olevan parempia voittoja kuin kotimaan markkinoilla toimivilla. Voitollisuus näytti pikemminkin olevan sidoksissa yrityksen innovatiivisuuteen. Ehkä onkin parasta olla innovatiivinen viejä.
Halit Yanikkaya oli laatinut matemaattisen mallin, jolla oli tarkoitus osoittaa, että vapaakauppa on kasvun edellytys. Hän totesi kuitenkin, että menetelmä vaatii vielä kehittämistä.
Lopuksi
Konferenssi jakaantui useaan linjaan. Edellä on käsitelty vain seuraamassani linjassa esitettyjä esityksiä.
Kari Lilja
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Euroopan aluekehitysrahaston Itämeren alueen ohjelman rahoittaman Inbets-hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan alkuperäisten esitysten kirjoittajilla. Vastuu käännös- ja lyhennysvaiheessa mahdollisesti tapahtuneista tulkintavirheistä on toimittajalla.
