Twitteröinnistä – eli tarvitseeko sitä julkisesti kiroilla…

Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja

Sensuroitu… Kuva from Pixabay

Kuulun siihen sukupolveen, joka on Aku Ankasta oppinut lukemaan tekstin väliin sijoitetut risuaidat (#), miukumaukut (@) ja tähdet (*) ei julkisuuteen kuuluvien sanojen korvikkeina. Niinpä minulta menee joka kerta herne nenään tai ainakin kahvit väärään kurkkuun, kun näen jonkun yrityksen etusivulla litteroitua twitteröintiä.

Se näyttää pahasti tvittuilulta.

Viestintä on vaikea laji. Pitää löytää kuhunkin asiayhteyteen ja vastaanottajaan sopiva sävy, termistö ja väline eli media. Jo kahden ihmisen väliseen viestien vaihtoon liittyy iso joukko mahdollisia häiriötekijöitä. Henkilöt voivat olla väärässä mielentilassa, heidän taustansa voi olla erilainen, heidän kykynsä ymmärtää ja käsittää konkreettisia tai abstrakteja asioita voi olla erilainen, heillä saattaa olla ennakkoasenne toista osapuolta tai käsiteltävää asiaa kohtaan tai heidän mielenkiintonsa on juuri nyt ohjautunut johonkin heidän mielestään tärkeämpään asiaan. Ei siis ihme, että väärinkäsityksiä tapahtuu. Vaikka toinen osapuoli pyrkisi esittämään asiansa mahdollisimman selkeästi, hän ei voi tietää, mitä mielleyhtymiä hänen käyttämänsä sanat tai sävy. jolla hän viestinsä esittää, saavat vastapuolessa liikkeelle.

Kun kaksi pässinpäätä kohtaa… Kuva from Pixabay

Vastuu viestin ymmärtämisestä on aina viime kädessä vastaanottajalla. Selventävät kysymykset ovat sallittuja ja joskus jopa suotavia.

Vaikeusaste kasvaa toiseen potenssiin, kun yksilö alkaa viestiä ryhmälle yksilöitä, joiden reaktioita hän ei kykene ennakoimaan. Ja kun organisaatio alkaa viestiä toisille organisaatioille tai määrittelemättömälle joukolle yksilöitä, ollaan ikuisuuskysymysten äärellä. Uusia muuttujia ovat organisaatiokulttuurien erot, eri uskontojen, etnisten taustojen, lainsäädännön ja historian mukanaan tuomat makrokulttuuriset erot ja niin sanottu poliittinen korrektius, joka määrittelee, minkälaisista asioista ylipäänsä on mahdollista keskustella julkisesti.

Kaikesta pitäisi voida keskustella.

Linnutkin twiittaavat? Kuva by OpenClipart-Vectors from Pixabay

Twiitit ovat lyhyitä viestejä, jotka voivat sisältää korkeintaan 280 merkkiä. Viestin lyhyys on Twitteriä käyttävälle viestijälle vahvuus, haaste ja Akilleen kantapää. Lyhyt viesti jää helposti mieleen eikä rasita muistia liikaa. Viesti pitäisi kuitenkin kyetä muotoilemaan selkeäksi, ytimekkääksi ja helposti luettavaksi. Viimeksi mainitussa ei juuri auta asiasanojen merkitseminen tekstin sisällä hashtagilla (#) tai kaikkien tuttujen tilien listaaminen ja merkitseminen kissanhännällä (@). Lyhyt viesti on helposti töksähtävä, etenkin jos sen muotoiluun ei käytä riittävästi aikaa. Ja töksähtävä viesti koetaan helposti ylimieliseksi, loukkaavaksi tai alentuvaksi.

Mitä lyhyempi viesti, sen enemmän aikaa sen muotoiluun tarvitaan.

Tunnekuohun vallassa suollettua viestiä on moni jo katunut. Kuva by ijmaki from Pixabay




Pahin riski twiittien käytössä liittyykin juuri tuohon ajankäyttöön. Lyhyenä viestinä se on helppo tökkäistä ilmaan vaikka mobiililla. Ja jos viestinnän on ymmärtänyt väärin, twiittejä on helppo tökkiä taivaalle jatkuvana virtana. Silloinkin kun on tylsää, harmittaa yleisesti tai jokin ottaa erityisesti päähän. Tuollaisina hetkinä lähetetyt viestit harmittavat yleensä jälkeenpäin kaikkein eniten. Pahin seuraus jatkuvasta twiittitehtailusta saattaa kuitenkin olla se, että lukijat kyllästyvät. On ihan mukava lukea kerran kuussa, että jollakin on kivaa, mutta jos sitä hehkuttaa kerran tunnissa, lukijalla ei enää ole kivaa.

Kateus on uskomaton voimavara.

Twiittailussa pätevätkin viestinnän normaalit perussäännöt:

  • Mieti kohderyhmä – kenelle viestisi on suunnattu. Valitse kieli ja tyyli sen mukaan.
  • Mieti asia – mitä itse asiassa haluat viestiä. Oma erinomaisuus ei välttämättä ole kaikkein kestävintä asiaa.
  • Kirjoita – ja lue mitä kirjoitit. Mieti, miltä tuntuisi, jos lukisit saman toisen kirjoittamana.
  • Kun viestisi on valmis, lue ja tarvittaessa kirjoita se vielä uudelleen. Muista kielenhuolto.
  • Erityisesti twiitteihin on seuraava ohje: Älä sotke viestiäsi turhilla avainsanoilla tai tileillä. Jos haluat niitä käyttää, laita ne omalle rivilleen viestin perään.
Haiku on perinteinen japanilainen runomuoto. Kuva by Clker-Free-Vector-Images from Pixabay

Lopuksi pieni vinkki: Opettele lyhyttä ilmaisua haiku- ja tanka-muotojen harjoittelulla. Saatat huomata seuraajiesi määrän kasvavan ja seuraajiesi aktivoituvan kummasti.

Lyhytkin muoto
voi ilmaista paljon, kun
tyyli hallitaan.

#haiku #twitter #viestintä #osaaminen

@SatakunnanAMK

Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelman rahoittaman KAforHR-hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla. Kirjoittajat eivät ole aktiivisia Twitterin käyttäjiä tai seuraajia.