Mitä tulee mieleen sanasta DONITSI?

Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja; Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija

Makea, uppopaistettu leivonnainen, joka voi olla kuorrutettu vaaleanpunaisella tomusokerikuorrutteella,  tahmaisella kinuskilla, tummalla tai vaalealla suklaalla. Voihan donitsi olla ihan paljas, paistopintainenkin. Pinnan voi kruunata koristeilla – nonparelleja, suklaaraitoja, mantelirouhetta, karamelleja, kanelisokeria, melkein mitä tahansa.

Kuorrutettuja donitseja lautasella
Siitä on moneksi… Kuva by MANCHU64 from Pixabay.

Kielikellon 4/1997 määritelmä donitsista on ”hiivattomasta vehnätaikinasta tehty, pientä munkkirinkilää muistuttava leivonnainen”. Muodoltaan siis pyöreä rengas, kuin uimarengas, pelastusrengas tai fillarin ilmalla täytetty sisäkumi. Vähänkään pidemmät hiukset omaaville donitsi on kätevä pikakampauksen apuväline – kuminauharengas, jolla hiukset sidotaan poninhännälle, ja joka sopii myös parran letitykseen.  Vesistön voi myös ylittää donitsilla, mutta sen tekemiseen on varattava tarveaineet ja aikaa: Kasataan keppejä, oksia ja risuja renkaanmuotoisesti ja huputetaan koko rakennelma esim. pressulla. Sitten ei muuta kuin alus vesille. Tämä on partiotaitokilpailuissa yleinen vesistönylitystehtävä.

Tämä tarina ei kuitenkaan kerro mistään näistä.

Hakaniemessä Helsingissä käyneet ovat ehkä huomanneet ison, pyöreän rakennuksen. Rakennus valmistui vuonna 1968 liikerakennukseksi, jonka suunnittelivat Kaija ja Heikki Siren. Rakennusta voidaan pitää donitsina, vaikka rakennus on pikemminkin sylinterimäinen. Muoto mahdollistaa luonnonvalon siivilöitymisen myös ympyrän sisälle.

Talonkin muoto voi olla donitsi
Ympyränmuotoisessa rakennuksessa on monia etuja. Kuva by Hands off my tags! Michael Gaida from Pixabay.

Tästä siirrytäänkin puhumaan donitsitaloudesta sovellettuna kaupunkikehitykseen ja rakentamiseen. Donitsitalouden lanseerasi vuonna 2017 brittiläinen taloustieteilijä Kate Raworth, jonka bestseller Doughnut Economics: Seven Ways to Think Like a 21st-Century Economist on käännetty suomeksi nimellä Donitsitaloustiede – Seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä. Raworthin donitsi on kahden diagrammin yhdistelmä, jossa talouteen liittyvät ihmisten sosiaalinen perusta ja ekologinen katto. Donitsin keskellä, sosiaalisen kehän sisällä, kaikki 12 osa-aluetta on tyydytetty: vesi, ruoka, terveys, koulutus, työ ja toimeentulo, rauha ja oikeudenmukaisuus, poliittinen vaikuttavuus, sosiaalinen tasa-arvo, sukupuolten tasa-arvo, asuminen, verkostot ja energia. Sosiaalisen ja ekologisen kehän väliin muodostuu turvallinen ja oikeudenmukainen tila, jossa vallitsee uudistuva ja jakava talous, ja jossa ihmiskunta kukoistaa. Tämä alue on donitsi.

Tasapainoinen systeemi edellyttää myös ajattelutavan muutosta: kyse on loppujen lopuksi siitä, että planeetan rajoja ei ylitetä esim. ylikuluttamalla luonnonvaroja tai saastuttamalla luontoa. Tarvitaan maailmanlaajuista yhteistyötä, jossa ovat mukana niin valtiot, kunnat, yritykset, kouluttajat kuin yksittäiset ihmiset. Donitsia voidaan verrata Think global, act local –käsitteeseen, joka pohjautuu ruohonjuuritasolla tapahtuvaan toimintaan, jolla on laajempia vaikutuksia koko ympäröivään yhteiskuntaan ja maailmanlaajuiseen kehitykseen.

Mitä ihmettä tämä donitsitaloustiede ja donitsiefekti sitten tarkoittavat?

Donitsitaloustiede pyrkii toimimaan kompassina ihmisen edistymiselle ja kääntämään viime vuosisadan rappeutuvan talouden meneillään olevan vuosisadan uudistajaksi. Donitsitaloudella varmistetaan, ettei keneltäkään puutu elämän välttämättömyyksiä kuten ruokaa ja vettä, ja kaikilla on oikeus sosiaaliseen tasa-arvoon ja omien mielipiteiden esille tuomiseen ja osallisuuteen mm. julkisessa päätöksenteossa. Samalla varmistetaan, että ihmiskunta ei tuhoa maapallon elämän tukipilareita kuten ilmastoa tai hedelmällistä maaperää.  Donitsitaloudessa ei tarkastella asioita vain paikallisesta, yksilöllisestä tai alueellisesta näkökulmasta, vaan asioita ja ilmiöitä tarkastellaan myös globaalista näkökulmasta. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkastellaan, mitä vaikutuksia paikallisilla toimilla on globaalissa mittakaavassa. 

Kompassilla näkee suunnan
Kompassi näyttää suuntaa. Kuva by Gerd Altmann from Pixabay.

Donitsitaloutta voidaan soveltaa monella tavalla ja erilaisissa kulttuureissa. Donitsitaloutta on toteutettu eri kaupungeissa hieman eri tavoin, joten donitsi ei noudata yhtä ja samaa kaavaa. Monet kaupungit ovat siirtyneet toteuttamaan donitsitaloutta käytännönläheisesti, mm. Bryssel Belgiassa, Philadelpia ja Portland USAssa, Nanaimo Kanadassa ja Amsterdam Hollannissa. Usein donitsitalous liitetään etenkin kehittyneiden maiden kaupunkeihin. Pitkän koronapandemian ollessa vielä voimissaan donitsitalous on nostettu korkealle koronaviruksesta toipumisessa ja tulevaisuuden ilmasto- yms. haasteiden vastaisessa taistelussa.  Amsterdamia on viime aikoina käytetty esimerkkinä donitsikoalitioista, jossa yli 30 toimijaa on yhdistänyt voimansa toteuttaakseen donitsitaloutta toiminnassaan. Mukana ovat mm. julkiset organisaatiot, kunnan organisaatiot, yhdistykset, yritykset ja koulutusorganisaatiot. Yhteen hiileen puhaltamalla saadaan aikaan muutosliikettä, joka toimii inspiraatioiden ja toiminnan lähteenä. 

Yritetään yksinkertaisesti sanottuna löytää vastaus kysymykseen “Miten kaupungistamme saadaan luotua koti, jossa asukkaat ja alueet kukoistavat ja miten samalla kunnioitetaan koko maailman väestön ja planeettamme hyvinvointia?

Ratkaisu löytyy tarkastelemalla donitsin sosiaalisen perustan ja ekologisen katon väliä paikallisen ja globaalin toiminnan kannalta. Amsterdamissa asiaa lähdettiin käsittelemään strategiatasolta alkaen. Kiertotalousstrategiassa on asetettu tavoitteeksi puolittaa kaupungin tarvitsemat neitseelliset raaka-ainetarpeet vuoteen 2030 mennessä ja vuonna 2050 koko kaupungin pitäisi olla täydellisesti kiertotaloutta toteuttava.  Strategiassa Amsterdam nojautuu donitsitalouteen (The Amsterdam City Doughnut – A Tool for Transformative action  https://assets.amsterdam.nl/publish/pages/867635/amsterdam-city-doughnut.pdf).

Polkupyörä on ekologinen liikkumistapa.
Amsterdam on ollut edelläkävijä monien kaupungistumiseen liittyvien ongelmien ratkaisussa. Kuva by SofiaPapageorge from Pixabay.

On kuitenkin muistettava, että jo 1900-luvun alussa, kun maalta kaupunkeihin pakkautuva työväestö tiivisti kaupunkikeskustat, keskusteltiin kaupunkirakenteista. Asuttiin monen sukupolven kanssa pienissä hella ja kamari -asunnoissa. Vuosien saatossa haluttiin kuitenkin etäisyyttä naapuriin ja väljyyttä asumiseen, eli ”tilaa hengittää” tarvittiin enemmän. Kaupunkien laitamista tuli kiinnostavia: oli vehreyttä, vettä ja puustoa, tilaa isommallekin talolle. Yritykset eivät kauaa keskustoissa viihtyneet, vaan siirtyivät sinne, minne työväestö meni, eli perässä kaupunkien reuna-alueille. Tästä tuli donitsiefekti, joka tarkoittaa, että keskusta jää tavallaan tyhjäsi tilaksi, kun liiketoiminta ja ihmiset siirtyvät kaupungin reuna-alueille.  Syntyi siis donitsia muistuttava kaupunkirakenne. Samaa tapahtuu nykyisin vähän toisessa moodissa: kaupunkien keskustat autioituvat, kun kivijalkakaupat katoavat reuna-alueiden valtaviin ostoskeskuksiin.

USAssa donitsikaupunki liitetään ilmiöön, jossa urbaanit toiminnot keskittyvät kehäteille, joiden varrella ovat uusimmat asuinkiinteistöt ja toimistorakennukset.  Keskustan läheisyys luo lisäarvoa. Välimaastoon jäävät autiot rapistuvat rakennukset, jotka aikanaan joudutaan purkamaan. Kaupunkikehittäjät suunnittelevat keskustalähiöitä, jotka ovat jalkaisin saavutettavissa. Jalkaisin siis sen jälkeen, kun auto on ensin saatu parkkeerattua jonnekin maanalaiseen luolaan tai katujen alla oleviin parkkihalleihin, jotka sijaitsevat lähiön keskellä. Tätä urbanisoitumista kutsutaan Texasin donitsiksi, jossa yhdistyy sekä autolla että jalan liikkuminen. Rakennusten edessä olevat kapeat kadut ovat paikkoja, joissa voi kävellä ja viettää aikaa, jos massiivinen betoniviidakko muutamine vihreine läiskineen tyydyttää visuaaliset ja rauhoittumisen tarpeet. Texasin donitsi on käytännössä innovaatio, jossa keskeisellä paikalla ovat hehtaarihallit autoille. Viihtyisyyttä yritetään saada aikaan istuttamalla puita teiden varsille ja yhteisöllisyyttä ylläpidetään rakentamalla virkistysalueita kattoterasseille tai tarjoamalla lukuisia baari- ja kahvilaelämyksiä.

kaupunkia kiertävän kehätien silta
Kehätiet kiertävät kaupunkia (Austin, Texas). Kuva by beckmanncollaborative0 from Pixabay

Donitsi myös muuttaa muotoaan, kuten on havaittu monissa kaupungeissa, mm. Birminghamissa Englannissa, jossa finanssikeskukset ovat vallanneet kaupunkien keskustat. Tämä on uudenlainen, brittiläinen, donitsiefekti: brittiläiset donitsithan sisältävät hilloa, eli muistuttavat pikemminkin meidän hillomunkkeja, joissa hillo ei ole tasaisesti jakaantunut keskelle vaan saattaa valua reunoja pitkin. Birminghamissa finanssikeskukset muodostavat taloudellisen keskittymän, jonka reunoille muodostuu tyhjiä alueita. Kaupunki jakaantuu hyvin toimeentulevien alueisiin ja ei niin hyvää mainetta omaaviin köyhien alueisiin.

Eriarvoinen kaupunkikehitys haastaa suunnittelun.

Edellä esitetyt esimerkit eriarvoisesta kaupunkikehityksestä ovat yksi donitsiefektin haasteista. Kaupungin tietyillä ydinalueilla on hyvinvoivia yritys- ja finanssikeskuksia, kun taas toiset alueet kärsivät köyhyydestä. Tulotasojen kehityksen ja teollisuuden muuttumisen vuoksi tällainen kehitys on hyvin tyypillistä useissa kaupungeissa. Toinen haaste isoissa kaupungeissa on saastuminen. Julkinen liikenne ei saavuta reuna-alueita, joten yksityisautoilu lisääntyy. Kaupunkeihin muodostuu myös alueita, joilla julkinen infrastruktuuri ei ole kehittynyt samaan tahtiin kuin suotuisimmilla alueilla. Nämä haja-asutusalueet jäävät väistämättä suunnittelussa toiselle sijalle.

Lähiö rautatien kupeessa
Slummiutuminen on ääriesimerkki kaupunkisuunnittelun ongelmista. Kuva by F. Muhammad from Pixabay.

Kirjoitin pari vuotta sitten hollantilaisesta yhteisöllisyydestä Transform City –mallilla, jossa kaupunkialueiden yhteiskehittäminen on pääasia. Tämä malli on itse asiassa samankaltainen kuin donitsi. Kaupunkikehitys on haastava tehtävä, jossa pitää yhdistää kiinteistöt, energia ja liikkuminen, yritystoiminta, nykyiset ja tulevat asukkaat sekä kaikki mahdolliset sidosryhmät. Suomessa on akuutti tarve täydennysrakentamiselle, eli olemassa olevan rakennuskannan hyödyntämiselle tyydyttämään kasvavaa asuntojen kysyntää etenkin vetovoimaisissa kaupungeissa. Alueiden tiivistämisessä tulee ottaa mukaan nykyiset asukkaat, tulevat asukkaat ja kaikki alueen toimijat. Tällöin saadaan suunniteltua alue, jossa kaikilla on juuret, joiden varaan rakentaa kestävämpää tulevaisuutta. Aihetta ovat lähestyneet myös Kjisik, Nyholm ja de Vocht, jotka ovat toimittaneet kirjan Donitseista muffineiksi – 30 vuotta kaupunkisuunnittelua, jossa donitsia seuraa muffini.

Onko Muffinssi donitsia seuraava vaihe?
Muffini, kuppikakku, minikakku… makealla leivonnaisella on monta nimeä ja ulkoasua. Kuva by Larry White from Pixabay.

Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Erasmus + -ohjelman rahoittaman WWW&CE -hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.

kuvassa ovat hankkeisiin osallistuvien tahojen logot

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *