Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja
English version: Click the link
Vuoden viimeinen viikko lähestyy. Opettajat ovat pian vapaajaksollaan, ja toimistoissa hikoillaan viimeisten tänä vuonna valmistuviksi haluavien suoritusrekisterimerkintöjen kanssa: onko kaikki pakolliset suoritettu, tuleeko opintopisteitä vaadittava määrä, ovatko siirrot eri järjestelmien välillä menneet oikein… Joissakin yliopistoissa ja korkeakouluissa valmistumiselle on asetettu selkeät määräajat ja opiskelijan vastuulla on saada suorituksensa kasaan ja rekisterinsä oikein määräpäivään mennessä, toisissa taas riittää, että opiskelija jättää todistushakemuksensa ja toivoo, luottaa tai uskoo siihen, että kaikki on kunnossa. Ja jos ei ole, kyllä ne toimistojen sedät ja tädit sen hoitavat kuntoon.
Kansankielellä ilmaistuna viimeksi mainitussa puhutaan paapomisesta.
Tämä paapominen nousi, vaikka monikaan tuskin sitä muun PISA-kohun keskellä huomasi, otsikoihin myös itsenäisyyspäiväviikon uutisissa. Suomalaisten koulujen PISA-tulokset olivat laskeneet kuin lehmän häntä. Laskeneet olivat useimpien muidenkin, mutta Suomi nousi otsikoihin, koska olemme vuosia pitäneet itseämme koulutuksen mallimaana. Tämänkertaisen arvioinnin teemana kuuluu olleen erityisesti matematiikka, ja Suomessa kun on oltu tähän asti erityisen huolissaan oppilaiden luku- ja kirjoitustaidon heikkenemisestä. Ja niin pitääkin. Kyllähän nuo PISA-tulokset osoittavat senkin huolen oikeaksi.
Jos et ymmärrä matemaattisen kysymyksen tehtävänantoa, osaat tuskin ratkaista tehtävääkään.
Mielenkiintoista kyllä, lukutaidon heikkenemisen väitetään olevan erityisesti poikien ongelma. Ihmekös sitten, että tytöt ensimmäistä kertaa pääsivät niskan päälle matematiikassa. Jaa, niin, mutta se paapominen… Ylen uutisissa haastateltu virolaisopettaja nosti sen aika selvästi esille, kun toimittaja kysyi, mitä Suomessa nyt pitäisi tehdä toisin. Vastaus tuli kuin pyssyn suusta: ehkä teidän pitäisi vaatia enemmän. Oppiminen kun vaatii aina työtä. Ja jos tätä totuutta ei opi ensimmäisillä luokilla, vajetta on paha myöhemmin paikata. Jos vanhemmat haluavat lastensa pääsevän helpommalla kuin he (Uskokaa minua, nykyvanhemmat ovat jo keskimäärin päässeet aika helpolla), jos media esittelee sankareina niitä, jotka ovat menestyneet ilman koulupohjaa, ja jos vielä rikollista elämänmenoa ja helppoa rahaa pidetään tavoiteltavina, motivaatio tehdä töitä osaamisensa eteen voi olla aika heikko. Mitään yksittäistä ilmiötä tai tekijää ei kuitenkaan voi yksiselitteisesti osoittaa ainoaksi syylliseksi heikkoon PISA-menestykseen. Sitä osoittaa sekin, että syyllisiksi on julkisessa keskustelussa tarjottu lähestulkoon kaikkia ilmiöitä, jotka yhteiskuntaamme ovat viime vuosina ravisuttaneet. Koko tapamme lähestyä oppimista, koulua ja koulutusta taitaa kaivata uudistumista.
Peiliin katsomisen paikka ei ole vain koululla vaan koko suomalaisella yhteiskunnalla. Jokaisella meistä.
Joulu lähestyy, ja ajankohdalle tyypillistä on toivottaa joulurauhaa. Joulurauha julistetaan metsän eläimille, kotieläimille, ja viimein 24.12. klo 12:00 Suomen Turku julistaa joulurauhan koko maailmalle. Samaan aikaan olemme sodassa. Vaikka tykit eivät puhukaan meidän maaperällämme, kuulemme niiden kaiut ja tunnemme sodan kylmien tuulien henkäykset niskassamme. Hybridisota on erilaista kuin avoin sota, jossa vihollinen on selvästi tunnistettavissa. Nyt emme välttämättä tiedä, kuka on vihollinen, kuka ystävä, mikä uutinen on tosi, ja mikä valetta. Joulun kimalteessa on petollisen helppoa unohtaa, että mies, joka hyökkäsi Ukrainaan, hyökkää koko Eurooppaa, vapautta ja länsimaisia arvoja vastaan. Meidän on oltava varovaisia, tarkkaavaisia ja epäileväisiä jokaista ja kaikkea kohtaan, vaikka haluaisimmekin noudattaa joulun sanomaa ja antaa hyvän tahdon ohjata meitä.
Joulu on vakiintunut lasten ja perheen juhlaksi. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen tähden, joulu on kaikkien juhla. Ne, joilla ei ole omia lapsia, tai joiden lapset ovat kaukana, voivat muistella lapsuutensa jouluja ja jouluja, jolloin lapset olivat kotona. Joulu on myös kaupallistunut ja joulun kristillinen sanoma on jäänyt taka-alalle. Onpa jopa esitetty, että joulun kristillinen merkitys pitäisi unohtaa, koska se loukkaa maahamme saapuneita muun uskoisia. Ihmettelen, miten joulun sanoma voisi loukata ketään, joka saa nauttia vieraanvaraisuudestamme, katosta pään päällä, lämmöstä, valosta ja leivästä.
Aivan kuten joulun lapsi aikoinaan Betlehemin tallin seimessä.
Perinteiden mukaisesti haluan toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista joulua, Vietetään sitä ylpeästi omien kansallisten perinteidemme mukaisesti kuusin, kynttilöin, kuusijuhlin ja jouluvirsin, ja annetaan myös muille mahdollisuus viettää tai olla viettämättä. Muistelkaamme menneiden polvien uhrauksia ja uurastusta sytyttäessämme kynttilöitä läheistemme haudoille. Rakentakaamme uutta ja parempaa tulevaisuutta ja ymmärtäkäämme että sekin on vaativaa työtä, jossa pienetkin uhraukset voivat säästää paljon suuremmilta uhkilta. Tehkäämme velvollisuutemme. Jokainen.
Hyvää joulunaikaa.
English version
Can we have Christmas peace?
The last week of the year is approaching. The teachers will soon be on their rest period, and the offices are sweating with the last entries in the study register for those who want to graduate this year: are all the mandatory studies completed, will the required number of credits be reached, have the transfers between different systems gone correctly… In some universities and universities of applied sciences, clear deadlines have been set for graduation and it is the student’s responsibility to get their studies finished and their register correctly by the due date, in others it is enough for the student to submit their application for certificate and hope, trust or believe that everything is in order. And if it isn’t, those uncles and aunties in the offices will take care of it.
Expressed in the vernacular, the latter refers to serving and nurturing.
Although many hardly noticed it amid the rest of the commotion caused by the results of the PISA-surveys, this phenomenon also made headlines in the news of Independence Day week. The PISA results of Finnish schools had fallen like a cow’s tail. Most of the other countries fell, too, but Finland hit the headlines because we have – thanks to good PISA-Results – for years considered ourselves a model country for education. The theme of this evaluation is said to have been particularly mathematics, and in Finland there has so far been concern about the deterioration of students’ reading and writing skills. And this is how it should be. Yes. These new PISA results prove that this worry has been well-founded too.
If you don’t understand the verbal assignment in a math question, you will hardly ever be able to solve the assignment.
Interesting enough, the decline in literacy is said to be particularly a problem for boys. Is it any wonder then that the girls for the first time got on top of their necks in mathematics. Oh, but how about that serving and nurturing… The Estonian teacher interviewed in Finnish Broadcasting Service’s news brought it up quite clearly when the reporter asked what should be done differently in Finland now. The answer came like out of the mouth of a gun: maybe you should demand more. Learning always requires work. And if you don’t learn this truth in the first grades, it’s hard to fill the gap later. If parents want their children to have an easier time than they did (believe me, today’s parents have already had a much easier time on average), if the media presents as heroes those who have succeeded without a school background, and if a life of crime and easy money are considered desirable in media, the motivation to work for their skills can be quite weak. However, no single phenomenon or factor can be unequivocally pointed to as the sole culprit for poor PISA success. This is also shown by the fact that almost every phenomenon that have shaken our society in recent years have been offered as culprits in the public debate. Our whole way of approaching learning, school and education seems to need renewal.
The place to look in the mirror is not only at school, but at the whole of Finnish society. Each of us.
Christmas is approaching, and it is typical of the time to wish for Christmas Peace. Christmas Peace is declared for forest animals, domestic animals, and finally on 24.12. at 12:00 Turku in Finland declares Christmas Peace to the whole world. At the same time, we are at war. Although the cannons do not speak on our soil, we hear their echoes and feel the breaths of the cold winds of war on our necks. Hybrid warfare is different from open warfare where the enemy is clearly identifiable. Now we don’t necessarily know, who is an enemy and who is a friend, which news is truth, and which is a lie. In the glitter of Christmas, it is deceptively easy to forget that the man, who attacked Ukraine, is attacking against all of Europe, freedom, and Western values. We must be cautious, observant, and suspicious of everyone and everything, even if we want to follow the message of Christmas and let goodwill guide us.
Christmas has established itself as a holiday for children and families. Despite that, or maybe because of it, Christmas is a celebration for everyone. Those who do not have children of their own, or whose children are far away, can reminisce about the Christmases of their childhood and the Christmases when the children were at home. Christmas has also become commercialized, and the Christian message of Christmas has fallen into the background. It has even been suggested that the Christian meaning of Christmas should be forgotten because it offends people of other faiths who came to our country. I wonder how the message of Christmas could offend someone who gets to enjoy our hospitality, a roof over their head, warmth, light, and bread.
Just like the Christmas child once in the manger in stable of Bethlehem.
In accordance with tradition, I would like to wish everyone a happy and peaceful Christmas. Let’s celebrate it proudly according to our own national traditions with fir trees, candles, Christmas parties of schools, and Christmas carols, and give others the opportunity to celebrate or not celebrate. Let us remember the sacrifices and toils of past generations while we light candles on the graves of our loved ones. Let’s build a new and better future and let’s understand that it is also demanding work, where even small sacrifices can save us from much bigger threats. Let’s do our duty. Everyone.
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin rahoittamien BA&VET, Dig-Con, Easy Energy, WIN4SMEs, Wood for Youth ja Sustainabuild -hankkeiden puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
This article was written in the framework of the projects BA&VET, Dig-Con, Easy Energy, WIN4SMEs, Wood for Youth ja Sustainabuild, funded by the European Union. The sole responsibility for the views expressed in this article lies with the authors.