Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja
In english – click the link
BA&VET-hanke, jonka tavoitteena on ollut luoda ammatillisen ja korkea-asteen välisen rajan murtavia koulutusohjelmia, päättyy marraskuun lopussa. Hankkeen aikana on saatu aikaan ammatillisia jatkotutkintoja ja bachelor-tason koulutusohjelmia, joita yhdistää jatkotutkinnon syntyminen osana bachelor-opintoja. Ideana on, että henkilö voi työssään hyödyntää saamiaan tietoja ja suorittamaansa tutkintoa nopeammin – kahdessa vaiheessa.
Hanke päättyy sikäli mielenkiintoiseen aikaan, että Suomessa on käynnistymässä kokeilu, jolla puolestaan pyritään parantamaan ammatillisen koulutuksen mahdollisuuksia vastata alueellisiin ja jopa paikallisiin koulutustarpeisiin. BA&VET-hankkeen aikana luodut opetussuunnitelmat lokalisaatiomahdollisuuksineen ovat olleet eräs vastaus maa- ja aluekohtaisten tarpeiden huomiointiin muissa hankkeen osallistujamaissa. Suomessa näitä opetussuunnitelmia ei tällä hetkellä pystytä suoraan hyödyntämään, koska ammatillisen koulutuksen on suomalaisten määräysten mukaan perustuttava valtakunnallisiin ministeriön hyväksymiin opetussuunnitelmiin ja osaamisvaatimuksiin. Lisäksi ammatillisen koulutuksen järjestäjä voi järjestää koulutusta vain omassa toimiluvassaan mainituissa tutkinnoissa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on valinnut 40 ammatillisen koulutuksen järjestäjää eri puolilta Suomea mukaan kokeiluun, jonka tavoitteena on parantaa ammatillisen koulutuksen laatua ja vaikuttavuutta, lisätä toimijoiden ja sidosryhmien välistä vuoropuhelua ja mahdollistaa yhteisen tilannekuvan luominen. Kokeilu toteutetaan 1.1.2026–31.12.2033 välisenä aikana. Kiinnostuksensa kokeiluun ilmoitti yhteensä 85 ammatillisen koulutuksen organisaatiota. Enemmistö mukaan päässeistä on kunnallisia toimijoita (kuntia, kuntayhtymiä ja kuntaomisteisia osakeyhtiöitä). Kokeilun aikana siihen hyväksytyt toimijat voivat päättää koulutustarjonnastaan aiempaa vapaammin.
Kokeilussa nykyistä jäykkää järjestämislupasäätelyä puretaan, ja opetus- ja kulttuuriministeriö ja koulutuksen järjestäjä keskustelevat yhdessä koulutuksen tavoitteista ja vaikuttavuudesta. Kokeilussa mukana olevat koulutuksen järjestäjät voivat jatkossa päättää koulutustarjonnastaan aiempaa vapaammin, minkä toivotaan mahdollistavan paremman reagoinnin alueellisiin työvoimatarpeisiin. Tämän uskotaan parantavan opiskelijoiden työllistymistä ja jatko-opintoihin siirtymistä sekä helpottavan mahdollista alueellista osaajapulaa.
Kokeilua seuraa ja arvioi koulutuksen arviointikeskus KARVI, joka oli mukana jo kokeiluun päässeiden valinnassa. Syksyllä 2025 käynnistyvässä varsinaisen kokeilun arvioinnissa seurataan ja arvioidaan toiminnanohjauksen kokeilun tarkoituksen toteutumista, koulutuksen järjestäjien ja ministeriön välisen neuvottelumenettelyn toteutumista ja kokeilun vaikuttavuutta.
Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa?
Opetus- ja kulttuuriministeriön virallisen tiedotteen mukaan ”…koulutuksen järjestäjä voi järjestää nykyistä vapaammin lähes kaikkia ammatillisia tutkintoja ja koulutuksia. Kokeilulupa korvaa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisen tutkintojen ja koulutuksenjärjestämisluvan kokeilun ajaksi.” Tarkoittaako se sitä, että koulutuksen järjestäjä on kuitenkin edelleen sidottu OKM:n hyväksymiin opetussuunnitelmiin, vai antaako kokeilu oppilaitoksille myös vapaat kädet opetussuunnitelmien suhteen? Oma tulkintani, jonka yhden kokeiluun valitun ammatillisen oppilaitoksen rehtori vahvisti, on, että koulutuksen järjestäjä on vapaampi kuin ennen valitsemaan OKM:n hyväksymien opetussuunnitelmien joukosta aluettaan parhaiten palvelevat, mutta vain hyväksyttyjen opetussuunnitelmien joukosta, ja vain sellaisinaan. Suunnitelmia ei siten edes saisi muokata kuin OKM:n antamien rajojen puitteissa.
Tilanne Suomessa säilyy siten tutkintotavoitteisen ammatillisen koulutuksen mukauttamismahdollisuuksien osalta ennallaan. On vaikea vielä ennakoida, mitä tämä tarkoittaa ammatillisen ja korkea-asteen koulutusten välisten raja-aitojen madaltamisen ja joustavan kouluttautumisen kannalta. Todennäköisesti edetään nykyisin säännöin, eli ammatillisen toisen asteen tutkinnon suorittanut on hakukelpoinen ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin, eikä hän normaalitilanteessa saa hyvityksiä aiemmasta tutkinnostaan, vaikka se liittyisi samaan alaan. Yhtä todennäköisesti jotkut ammattikorkeakoulut tulevat tekemään erillissopimuksia toisen asteen oppilaitosten – niin ammatillisten kuin lukioidenkin – kanssa osana markkinointiaan ja oppilashankintojaan, kursseista, joita korkeakoulu tarjoaa, ja jotka suoritettuaan opiskelijalla on plakkarissaan pääsy korkeakouluun ja muutama piste etukäteen suoritettuna.
Olisiko ehkä järkevämpää, kustannustehokkaampaa ja opiskelijoiden kannalta oikeudenmukaisempaa, että ammatilliset oppilaitokset voisivat halutessaan mukauttaa omia opetussuunnitelmiaan yhteistyössä yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa niin, että ammatillinen tutkinto hyväksyttäisiin joiltakin osin osasuoritukseksi bachelor-tason opintoihin?
En tiedä.
Vaikka BA&VET projekti päättyykin 30. marraskuuta, jatkamme tilanteen kehittymisen seurantaa aina vuoteen 2028 saakka WIN4SMEs projektin puitteissa.
In English
BA&VET – rip
The BA&VET project, which aims to create educational programs that bridge the gap between vocational and higher education, will end at the end of November. As the result of the project further vocational trainings and bachelor-level educational programs that combine the further vocational training as part of bachelor studies have been developed. The idea is that a person can use the knowledge they have gained and the degree they have completed in their work more quickly – in two phases.
The project ends at an interesting time in that an experiment is being launched in Finland, which in turn aims to improve the possibilities of vocational education and training to meet regional and even local training needs. The curricula created during the BA&VET project, with their localization possibilities, have been one of the responses to taking into account country- and region-specific needs in other countries participating in the project. These curricula cannot currently be directly utilized in Finland, because according to Finnish regulations, vocational education and training must be based on national curricula and competence requirements approved by the ministry. In addition, a vocational education and training provider can only provide training in the qualifications specified in its own operating license.
The Ministry of Education and Culture has selected 40 vocational education providers from across Finland to participate in the piloting, which aims to improve the quality and effectiveness of vocational education, increase dialogue between actors and stakeholders, and enable the creation of a common picture of the situation. The piloting will be implemented between 1 January 2026 and 31 December 2033. A total of 85 vocational education organizations expressed their interest in the experiment. The majority of those who were accepted are municipal actors (municipalities, joint municipal authorities and municipally owned limited companies). During the pilot, the actors approved for the piloting can decide on their training supply more freely than before.
The experiment will dismantle the current rigid licensing regulations, and the Ministry of Education and Culture and the education provider will discuss the goals and effectiveness of the education together. In the future, the education providers participating in the experiment will be able to decide on their education supply more freely than before, which is wished to enable a better response to regional workforce needs. This is supposed to improve students’ employment and transition to further studies, as well as to ease a potential regional skills shortage.
The pilot will be monitored and evaluated by the Education Evaluation Center KARVI, which was already involved in the selection of those who were admitted to the experiment. The actual evaluation of the experiment, which will start in autumn 2025, will monitor and evaluate the reaching of the goals of the pilot, the implementation of the negotiation procedure between the education providers and the ministry, and the effectiveness of the new operation model.
Thus, what does this mean in practice?
According to the official press release of the Ministry of Education and Culture, “…the education provider can organize almost all vocational qualifications and training more freely than before. The trial permit replaces the permit to organize qualifications and training under the Vocational Education Act for the duration of the trial.” Does this mean that the education provider is still bound to the curricula approved by the Ministry of Education, Training and Culture, or does the trial also give educational institutions free rein over the curricula? My own interpretation, which was confirmed by the principal of one of the vocational educational institutions selected for the trial, is that the education provider is freer than before to choose the curricula approved by the Ministry of Education that best serve their region, but only from among the approved curricula, and only as such. The plans should therefore not even be modified except within the limits set by the Ministry of Education.
The situation in Finland will therefore remain unchanged in terms of the possibilities for adapting degree-oriented vocational education. It is still difficult to predict what this will mean in terms of lowering the barriers between vocational and higher education and flexible education. It is likely that the current rules will continue, i.e. a person with a vocational secondary education degree is eligible to apply to polytechnics and universities, and in normal circumstances he or she will not receive credits for his or her previous degree, even if it is related to the same field. It is equally likely that some universities of applied sciences will enter into separate agreements with secondary education institutions – both vocational and upper secondary schools – as part of their marketing and student recruitment, for courses offered by the higher education institution, and after completing which the student will have access to the higher education institution and a few credit units as previously completed.
Would it perhaps be more reasonable, more cost-effective and fairer for students if vocational education institutions could, if they wish, adapt their own curricula in cooperation with universities and universities of applied sciences so that a vocational degree would be accepted in some respects – at least as partial – credit units for bachelor’s-level studies?
I don’t know.
Nevertheless, even if BA&VET will be closed on 30th November, we will continue following the development in Finland withing the framework of project WIN4SMEs up to 2028.
Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu Euroopan unionin osarahoittamien BA&VET- ja WIN4SMEs-hankkeiden puitteissa. Näkemykset ja mielipiteet ovat kuitenkin ainoastaan kirjoittajan/kirjoittajien omia eivätkä välttämättä vastaa Euroopan unionin tai Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanoviraston (EACEA) näkemyksiä. Euroopan unionia tai EACEA:ta ei voida pitää niistä vastuussa.
This blog text has been written within the framework of projects BA&VET and WIN4SMEs, co-funded by the European Union. Views and opinions expressed are however those of the author(s) only and do not necessarily reflect those of the European Union or the European Education and Culture Executive Agency (EACEA). Neither the European Union nor EACEA can be held responsible for them.
