Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja; Sanna Lindgren, projektityöntekijä
Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Vuosi sitten, edellistä joulunajan blogia kirjoittaessani, en arvannut, kuinka poikkeava kuluneesta vuodesta olisikaan tuleva. Tuskin kukaan sitä silloin tiesi, ja vain ani harva, jos kukaan, sen olisi saattanut arvatakaan. Tästä joulustakin on tulossa poikkeava, koko kansakunnan mieliin painuva, samalla tavoin kuin sotajouluista, suurien lamojen ensimmäisistä jouluista ja Tapanin myrskyn tai suuren tsunamin sävyttämistä jouluista, joista puhutaan pitkään, ja joiden avulla mitataan jopa aikaa.
Aikaa ennen koronajoulua ja aikaa koronajoulun jälkeen.
Todella poikkeukselliseksi tämän tekee se, että jopa kansalaisten mahdollisuuksia matkustaa läheistensä luokse jouluksi saatetaan rajoittaa valtiovallan rajoituksilla tai ainakin suosituksilla. En tiedä, mentiinkö edes sota-aikana rajoituksissa niin pitkälle. Ainakaan en ole kuullut. Pikemminkin kansalaisia suositeltiin siirtymään pommituskohteina olleista kaupungeista ja taajamista turvallisemmalle maaseudulle, jossa useimmilla oli sukulaisia ja paikka, johon mennä.
Elämme siis mielenkiintoisia aikoja. Jälleen.
Itselleni mielenkiintoisinta on ollut seurata poliittisen eliitin, virkamiesten ja kansalaisten reaktioita uutisiin ja toistensa tekemisiin. Siitäkin löytyy monta yhtymäkohtaa esimerkiksi vuosiin 1939-1944, vaikka rinnastus saattaa monesta tuntua kaukaa haetulta. Kun talvisota alkoi, aikaisemmin hyvinkin jakautunut kansa löysi yhteisen sävelen, syntyi ”talvisodan ihme”. Rintamalla olivat rinta rinnan entinen punakaartilainen ja suojeluskuntalainen, ja molemmat vaaransivat henkensä saman maan puolesta. Hieman samaa, joskin pienemmässä ja vähemmän dramaattisessa merkityksessä oli nähtävissä maaliskuussa, kun Suomi käytännössä sulkeutui täysin. Vain muutama käpykaartilainen harasi vastaan, tehtaili kanteluja ja täytti sosiaalisen median vaaran vähättelyllä ja hallituksen toimien kritiikillä, hyökäten jopa fyysisesti ensimmäisiä maskin käyttäjiä vastaan.
Kumma kyllä, äänen sävyt ja sanavalinnat olivat useimmilla samansuuntaisia. Kuin trollitehtaassa muotoiltuja.
Syksyllä hajaannus oli jo suurempaa. Protestoitiin uudelleen kiristyviä rajoituksia vastaan, kulkutautimyönteiset alkoivat aktivoitua ja käydä kampanjaa tulevia rokotuksia vastaan. Rokotukset yhdistettiin 5G-verkkoihin, illuminaatteihin ja luoja ties mihin salaliittoteorioihin. Virallinen Suomi käynnisti tietysti omat vastatiedotuskampanjansa, mutta myöhässä. Nyt alkaa olla avointa vastarintaa. Mielenosoitukset koronatoimia vastaan yleistyvät kaikkialla, ja saavat yhä enemmän osallistujia. Äänensävy ja viesti ovat edelleen kaikkialla samat: Korona on valtaapitävien propagandaa ja salaliitto kansaa vastaan.
Samankaltaisella viestillä yrittivät Saksa ja Venäjä kääntää toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden ja Suomen kansaa valtaapitäviä vastaan – ja luonnollisesti myös liittoutuneet ja Suomi toimivat samalla tavoin yrittäen vaikuttaa vastapuolen kansalaisten luottamukseen omaa hallitustaan kohtaan.
Nykytilanne muistuttaa pelottavasti sotaa.
Informaatiosotaa, jonka tavoitteena on rapauttaa kansalaisten luottamus demokraattisesti valittuihin päättäjiin.
Olisiko diktatuuri sitten sen parempi? Mitä autoritäärisempi valtio on, sitä helpompi sen periaatteessa on ryhtyä toimiin, jotka tehokkaasti rajoittavat koronan leviämistä. Käytännössä tämä on toiminut vain aniharvassa maassa. Pääsääntöisesti diktatuureina pidetyissä valtioissa koronaan sairastuneiden ja kuolonuhrien luku on ollut demokraattisina pidettyjä maita suurempi. Poikkeuksina joukossa – ja nimenomaan negatiiviseen suuntaan – ovat olleet Iso-Britannia ja Yhdysvallat, joissa kaksipuoluejärjestelmä antaa vallassa olevalle puolueelle käytännössä diktatuurin, ja Ruotsi, jossa valta tartuntatautiasioissa on yhdellä miehellä. Vastuu hänen väitetyistä virhearvioinneistaan sälytettiin kuitenkin komiteamietinnön voimalla hallitukselle.
Yritysten kannalta tilanne on kaksijakoinen.
Osa on joutunut lopettamaan toimintansa täysin, osalla menee lujempaa kuin koskaan. Enemmistö yrityksistä ja yrittäjistä lienee kuitenkin tilanteessa, jossa toimintaa on ja sitä yritetään ylläpitää tappioiden minimoimiseksi. Muuttuneissa olosuhteissa yritysten yhteistyö, luovuus ja jotkut vanhoista opeista ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Tärkein vanhoista opeista lienee likviditeetin arvostaminen. Kun rahaa tarvitaan, sitä pitää olla tai sitä pitää saada irrotettua muusta varallisuudesta riittävän nopeasti ja kohtuullisin kuluin, jotka eivät vaaranna yrityksen tulosta. Mitä kireämmät ajat, sitä vaikeampaa yrityksen on saada riittävästi rahaa loistoautoista, veneistä tai kesämökeistä, ja tuotantokoneiden realisointi taas ei ole liiketoiminnallisesti järkevää, jos vaihtoehto johtaa liikevaihdon ja tuloksen pienenemiseen.
Yhteistyöstä ja luovuudesta voidaan puhua yhdessä ja erikseen. Ihanteellisinta olisi, jos yritykset luovalla yhteistyöllä voisivat kehittää täysin uutta liiketoimintaa, joka helpottaa kaikkien yhteistyössä mukana olevien selviytymistä ja varautumista koronan jälkeiseen aikaan. Joitakin esimerkkejä tällaisesta on jo ollut julkisuudessa, mutta lisää tarvitaan. Onko siis niin vaikeata ottaa kaveria hihasta kiinni ja kysyä, mitä hän tarvitsi, kertoa, mitä itse tarvitsee ja mitä pystyisi antamaan, ja lopuksi kysyä, mitä kaveri tuumisi yhteistyöstä.
Aidosta yhteistyöstä, ei vain kauppojen vinkkaamisesta ja yhteisen hyvän jakamisesta suljetuissa kokouksissa.
Viime vuoden joulublogissa puhuimme myös yrityksen ja yrittäjän kunnosta. Monen yrittäjän kohdalla tämä vuosi on merkinnyt kuntotestiä sekä yritykselle että yrittäjälle. Kaikki eivät ole siitä selvinneet. Siksi onkin syytä muistuttaa, että molemmista pitää huolehtia. Jatkuvasti, ei vain kriisiaikoina. Nurkan takana häämöttää jo parempi aika, mutta silti on viisautta varautua myös seuraaviin kriiseihin. Kuten tämä vuosi on osoittanut, kriisiä ei voi ennustaa, mutta sitä voi ennakoida.
Tänä jouluna en kehota unohtamaan murheita. Se on kohtuuton vaatimus, jos perhe tai suku ei voi kokoontua yhteen erilaisten rajoitusten takia. Voimme kuitenkin lohduttautua sillä, että rajoitusten ansiosta voimme sitten, kun kaikki tämä on ohi, jälleen kokoontua, vaihtaa kuulumiset ja toivottaa toisillemme kasvotusten hyvät joulut, uudet vuodet, pääsiäiset ja juhannukset.
Optimismi on inhimillinen piirre, joka elää erityisen vahvana yrittäjien keskuudessa.
Hyvää joulua kaikille!
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Interreg BSR -ohjelman rahoittaman Inbets-hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
