Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja
Suomalaiset asianajajat tietävät, että yksi suomalaisten perisynneistä on jättää testamentin tekeminen viime tippaan – Monesti silloin käy niin, että sitä ei ehditäkään tehdä, tai se tehdään niin myöhään, että tekijän tarkoitusta ja / tai ymmärrystä siitä, mitä hän on ollut tekemässä, voidaan perustellusti epäillä. Tällainen tilanne luonnollisesti rikastuttaa lakimiehiä ja köyhdyttää pesää ja perillisiä.
Yritysten sukupolvenvaihdosten osalta tilanne on usein samankaltainen. Sukupolvenvaihdoksen suunnitteluun ja toteutukseen ryhdytään vasta, kun nykyinen omistaja ei jaksa, pysty eikä kykene enää hoitamaan yritystään. Pahimpia niin yrityksen kuin omaistenkin kannalta ovat tilanteet, joissa yrittäjä kuolee saappaat jalassa, kuten sanonta kuuluu, eikä yrityksellä ole minkäänlaista suunnitelmaa toiminnan jatkamisesta (Contingency plan). Jos kukaan mahdollisista jatkajista ei ole ollut mukana toiminnassa, ei tunne yritystä eikä ole saanut osuuttaan hiljaisesta tiedosta, yritys joudutaan useimmiten joko ajamaan alas tai myymään lähes mihin hintaan hyvänsä, jotta pesä saadaan selvitettyä. Perillisten saamat jako-osuudet yrityksestä voivat tällöin olla minimaalisia verrattuna tilanteeseen, jossa yrityksellä olisi ollut selkeä suunnitelma jatkuvuuden turvaamiseksi (Continuity plan) myös edellä kuvatun kaltaisissa äärimmäisissä tilanteissa.
Muutos on jatkuva olotila
Elämme jatkuvasti muuttuvassa maailmassa, jossa mitä tahansa voi tapahtua. Siksi koskaan ei ole liian aikaista varautua niin sujuvaan ja hallittuun sukupolven vaihdokseen kuin erilaisiin kauhuskenaarioihinkin. Varautuminen alkaa ”mitä jos” kysymyksillä, erilaisten tilanteiden ja mahdollisten jatkajien tunnistamisella ja tilanteisiin sopivien suunnitelmien laatimisella. Hyvä on myös tunnistaa ja listata osaaminen ja tietämys, joita kunkin vaihtoehdon toteutuessa tarvitaan yrityksen ja jatkajan avuksi.
Yrittäjä on uransa aikana saanut paljon kokemuksia, näkemyksiä ja tietoa yrityksensä toiminnasta, alasta, asiakkaista, toimittajista, tuotteista ja raaka-aineista. Tuota tietoa ei aina ole dokumentoitu, eikä yrittäjä aina edes itse tiedosta omaavansa jotain erikoista tietämystä. Hän vain tietää ja toimii. Samoin on kokeneiden ja osaavien työntekijöiden laita. Tämä hiljainen tai piilevä tieto (Tacit knowledge) olisi syytä saattaa näkyväksi, dokumentoida, viimeistään osana jatkuvuuden turvaamiseksi tehtävää suunnittelua.
Suunnitelma auttaa varautumaan
Suunnitelman tekeminen ei ole helppoa. Onnistunut, toimiva ja mahdollisimman monta vaihtoehtoa kattava suunnitelma ei synny hetkessä. Eikä yksin. Yrittäjä tarvitsisi monenlaisia keskustelukumppaneita, joiden kanssa hän voisi vaihtaa mielipiteitä. Tilintarkastaja, kirjanpitäjä, juristi, kenties jopa pankinjohtaja, vain muutamia esimerkinomaisesti mainiten. Potentiaalista seuraajaa unohtamatta. Monikaan näistä ei kuitenkaan mielellään keskustele vain keskustelun iloksi. Useimmat haluavat myydä palveluaan. Saada vastikkeen niistä tunneista joita keskusteluun ja suunnitelmaan uhrataan. Yrittäjä saattaa loukkaantua tästä kunnes – toivottavasti – muistaa, ettei hänkään mielellään ilmaiseksi myy omaa osaamistaan, aja kaverikyytejä tai koneista jonkun harrastehilavitkutinta. Lisäksi vastenmielisyys maksullista konsultointia kohtaan saattaa toimia ajoissa tehtyä onnistunutta suunnitelmaa vastaan kahdessakin mielessä. Suunnittelun käynnistämistä lykätään kulujen pelossa, tai sitten suunnitelmat lyödään lukkoon liian varhaisessa vaiheessa, ilman kunnollista puntarointia, koska niistä on jo maksettu.
Elämme maailmassa, jossa muutos ja epävarmuus ovat jatkuvia olotiloja. Suunnitelma ei surmaa ketään eikä siirrä ketään eläkkeelle, mutta turvaa onnistuneen sukupolvenvaihdoksen ja jatkuvuuden, myös silloin kun jotain odottamatonta tapahtuu. Koskaan ei ole liian aikaista aloittaa jatkuvuuden turvaamista. Mutta nyt voi olla jo liian myöhäistä.
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Euroopan aluekehitysrahaston Itämeren alueen ohjelman rahoittaman Inbets-hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
