Sanna Lindgren, projektityöntekijä; Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja
”Oppia ikä kaikki” on tuttu sananlasku. Aikaisempi kokemus antaa mallia sille, miten uusiin haasteisiin liittyviä valintoja ja tilanteita lähestytään.
Uuden oppiminen on aina ollut mielestäni mukavaa. Silti – ja myös sen vuoksi – en nuorempana tiennyt, mitä haluaisin isona tehdä. Minua kiinnosti niin moni asia, että tuntui, että yhteen suuntaan kulkeminen sulkisi tien toisesta suunnasta. Valmistuin ylioppilaaksi ja jatkoin siitä eteenpäin. Vuodet veivät mennessään ja tuli tehtyä paljon valintoja, muutamia oikeita ja iso kasa vääriä. Joskus ajattelin, että tietynlainen tuuliajo ja monien asioiden tekeminen ja kokeileminen ilman kunnollista uran luomista oli hukkaan heitettyä aikaa. Nyt, kun opiskelen itselleni uutta ammattia, olen monessa tilanteessa huomannut aiempien kokemuksieni auttaneen minua vähintään tiedon jäsentämisessä ja sisäistämisessä. Olen myös oppinut kärsivällisyyttä, ja sen, ettei yhteen suuntaan kulkeminen sulje muita ovia vaan avaa uusia.
Harhapolutkin vievät jonnekin.
Se, että kulkee tiettyyn suuntaan vaeltelun sijasta, ei vie pois mahdollisuutta oppia uutta. Joskus voi olla vain virkistävää opiskella jotain, joka on aivan jotain muuta kuin oma alaa, mistä voi myös yllättävällä tavalla olla hyötyä omaan tekemiseen. Voi nähdä asioita aivan uudesta suunnasta. Voi kulkea urallaan eteenpäin, mutta napata makeimmat hedelmät matkalla mukaan. Eri alojen ammattilaiset voivat erikoistua johonkin alansa osa-alueeseen, joten on hyvä, että omalla alallaankin voi kehittää itseään, hankkia tietoa ja laajentaa osaamistaan. Siksi pidän erittäin tärkeänä, että elinikäisestä oppimisesta puhutaan ja ihmisiä tuetaan itsensä kehittämisessä.
Unesco lanseerasi elinikäisen oppimisen käsitteen vuonna 1960 Montrealin aikuiskoulutuskonferenssissa. Jo silloin puhuttiin nopeasti muuttuvasta maailmasta ja muutosten kautta tulevasta jatkuvan koulutuksen ja uuden oppimisen tarpeesta. Unesco kehotti jo tuolloin lisäämään resursseja aikuisten koulutukseen. Elinikäisen oppimisen käsite ei ole mikään uusi keksintö. Oppiminen on laaja, moniulotteinen käsite. Vapaaehtoistyön ja harrastusten lisäksi oppimista tapahtuu eri muodoissa työpaikoilla sekä oppilaitoksissa. Oppimista tapahtuu kaikkialla: Sitran mukaan Suomessa investoidaan koulutuksen kehittämiseen lähes 20 miljardia euroa (Sitran selvityksiä 134).
Muutos on jatkuva olotila
Maailma muuttuu, ja työelämä sen mukana. Muutos kiihtyy jatkuvasti. Perusta useimpien asioiden takana toki säilyy, mutta prosessit teknistyvät ja globalisaatio ja digitalisaatio luovat uusia haasteita. Myös osaamistarpeet ja ammattien vaatimukset muuttuvat. Pölyttyneiden oppien, tottumusten ja osaamisen tuulettaminen auttaa yrityksiä ja työntekijöitä pysymään työelämän muutosten mukana.
Yrityksille elinikäinen oppiminen tarkoittaakin kilpailukyvyn lisäämistä, pätevämpiä työntekijöitä sekä toiminnan kehittymistä. Yksilölle se antaa mahdollisuuden itsensä motivointiin ja kehittämiseen, työllistymiseen, urakehitykseen, työtehtävien muuttumiseen ja monipuolistumiseen sekä parempaan taloudelliseen asemaan.
Jatkuva uuden oppiminen auttaa myös sekä henkisen että fyysisen vireyden säilyttämisessä. Oppiminen on usein sosiaalinen tapahtuma ja pitää yllä myös yleistä vireyttä. Aktiivinen yksilö jaksaa paremmin ja voi hyvin pidempään niin työelämässä kuin eläkepäivinään.
Kirjoittaja on elinikäisen oppimisen kokemusasiantuntija, joka on saattamassa loppuun toista tutkintoaan ja valmistumassa kokonaan eri alalle.
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelman rahoittamien Bacchelor&Meister- ja Intact -hankkeiden puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
