Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja
English version – Click here
Satakunnan ammattikorkeakoulu – yhdessä Kankaanpään kaupungin ja muiden toimijoiden kanssa – järjesti 5.11.2025 päivän mittaisen Kirkkokallio-konferenssin, jonka pääteemana oli kiertotalous, ja erityisesti Kirkkokallion ekoteollisuuspuisto.
Siirtyminen kiertotalouteen tulee vähentämään uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä ja luo kestävää kasvua ja työpaikkoja. Siirtyminen lineaarisesta toimintamallista kiertotalouteen perustuvaan malliin on välttämätöntä; jotta voimme säilyttää tuotteet, materiaalit ja resurssit taloudellisen toiminnan piirissä mahdollisimman pitkään ja minimoida lopullisen jätteen määrä.
Euroopan unioni on esitellyt ensimmäisen kiertotalouden toimintasuunnitelmansa vuonna 2015. Toimintasuunnitelman myötä tarkennettiin muiden muassa jätedirektiiviä ja kierrätystavoitteita, lanseerattiin kertakäyttöisiä muovituotteita ja kalastusvälineitä koskevat säännöt ja edistettiin kiertotalouden tavoitteiden huomioimista tuotteiden suunnittelussa.
Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma hyväksyttiin vuonna 2020 osana Euroopan vihreän siirtymän tiekarttaa. Toimintasuunnitelman pyrkimyksenä oli kestävien ja kiertotalouden periaatteiden mukaisten tuotteiden vakiinnuttaminen ”uudeksi normaaliksi” EU:n sisämarkkinoilla. Lisäksi arvoketjujen tulisi edistää kiertotalouteen perustuvia toimintatapoja. Ohjelman toivottiin myös lisäävän Euroopan unionin kilpailukykyä ja omavaraisuutta, luovan innovaatioita ja vahvistavan EU:n kykyä vastata ilmastonmuutoksen, luontokadon ja saastumisen tuomiin haasteisiin. Osana toimintasuunnitelmaa Euroopan komissio on julkaissut useita aloitteita ja lainsäädäntöehdotuksia, joista osa on jo hyväksytty ja osasta vielä neuvotellaan.
Juuri nyt EU pyrkii vauhdittamaan kiertotaloutta uudella kiertotaloussäädöksellä, joka olisi osa puhtaan teollisen kehityksen ohjelmaa. Säädöksellä komissio pyrkii helpottamaan uudelleen käytettävien tuotteiden, uusioraaka-aineesta valmistettujen tuotteiden ja jätteen vapaata liikkuvuutta ja lisätä korkealaatuisten kierrätysmateriaalien tarjontaa ja kysyntää sisämarkkinoilla. Vaikka materiaalien kiertoa säädellään tälläkin hetkellä monien direktiivien ja asetusten voimin, komissio katsoo, että kiertotaloudelle omistetulle, erilliselle säädökselle on tarvetta. Uudistusesitys on ollut kommentoitavissa marraskuun 6 päivään asti.
Kirkkokallio-konferenssissa olivat puhujina alueella toimivien yritysten edustajien lisäksi videon välityksellä ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala, joka avasi aiheen poliittisia ulottuvuuksia, ja professori Oskar Karlstöm, joka lähestyi aihetta tulevaisuuden tutkimuksen ja aluekehityksen näkökulmasta. Näiltä kahdelta, jos joiltakuilta, olisin odottanut kiertotalouteen liittyvien teemojen käsittelyä myös PK-sektorin ja erityisesti sektorin pienimpien yritysten ja yrittäjien kannalta.
Tähän mennessä kiertotalous- direktiivejä – kuten niin monia muitakin säädöksiä on valmisteltu isoja, monikansallisia yrityksiä ja ylikansallisia luonnonsuojelujärjestöjä kuunnellen, ja esimerkiksi jätelait on kirjoitettu niin, että pienet toimijat vähitellen putoavat toiminnan ulkopuolelle mm. tiukkojen vaatimusten takia. Tämä tilanne ei ainakaan ole omiaan edistämään todellisen kestävän kiertotalouden toteutumista. Otetaanpa esimerkki: Lapsuudessani keräsimme lähipiiristämme kaiken lumpun, metalliromun, paperin, pahvin ja lasin ja myimme löydöksemme paikalliselle osuuskaupalle kilohintaan. Metalli meni sulattamolle, lasi Kotkaan lasivillan aineeksi, pahvit, paperit ja lumput paperi- ja kuitutehtaille raaka-aineiksi. Pennit ja markat, jotka saimme, palasivat ennen pitkää takaisin maksajalle maksuksi makeisista tai vaikkapa polkupyöristä.
Jossakin vaiheessa tämä loppui. Tehtaat eivät enää ottaneet pieniä kuormia ja romujen varastointi olisi vaatinut investointeja mm. parempiin varastointikenttiin. Urheiluseurat, partiolaiset ja muut organisaatiot jatkoivat kuitenkin mm. paperin ja puhtaan romun keräämistä. Kerätty aines toimitettiin tehtaalle täysinä kuormina, ja näin pystyttiin rahoittamaan monen järjestön toimintaa. No, 2000 – luvulle tultaessa sekin loppui. Jälleen yhtenä syynä olivat uudet säädökset, jotka rajoittivat jätteen keräystä ja toivat uusia käsitteitä, kuten jätejakeet ja tuottajavastuun.
Toiminta muuttui kokonaan ammattimaiseksi, varsin pääomavaltaiseksi, ehkä hieman ympäristöystävällisemmäksi, mutta kokonaisuutena tarkastellen tuskin kestävämmäksi.
Vanha agraariyhdyskunta, jollaisessa minäkin olen 60-luvulla kasvanut, taisikin loppujen lopuksi olla paljon lähempänä kestävää kiertotaloutta kuin mihin suuryrityksiä ja ympäristöjärjestöjä myötäilevien direktiivien avulla tullaan koskaan pääsemään.
Kuluneiden parin vuosikymmenen aikana olemme nähneet myös toisenlaista kehitystä. Energiamarkkinoille, jotka aiemmin olivat puhtaasti isojen toimijoiden temmellyskenttää, on tullut uusia toimijoita. Aurinkoenergian ja pientuulivoiman myötä yksittäiset kotitaloudetkin ovat voineet myydä ylivoimasähkönsä avautuneille energiamarkkinoille. Vaikka kehityssuunta onkin hyvä ja suotava ainakin uusiutuvan energian käytön kannalta, se ilmiselvästi koetaan uhkaksi isojen toimijoiden liiketoiminnalle. Tähän viittaavat uudet siirtotariffit ja vastaavat hinnoitteluviritelmät.
Onkin syytä pelätä, että isojen toimijoiden lobbaamana EU saattaa vielä antaa kylmää kyytiä sähkömarkkinoidenkin pientoimijoille.
In English
Circular economy – the privilege of big actors?
Satakunta University of Applied Sciences – together with The City of Kankaanpää and other actors – organized the day-long Kirkkokallio Conference on 5 November 2025, with the main theme being the circular economy, and particularly the Kirkkokallio Eco-Industrial Park.
The transition to a circular economy will reduce the use of non-renewable natural resources and create sustainable growth and jobs. The transition from a linear operating model to a circular economy-based model is necessary to be able to keep products, materials and resources within the scope of economic activity for as long as possible and minimize the amount of final waste.
The European Union presented its first Circular Economy Action Plan in 2015. The Action Plan, among other things, specified the Waste Directive and recycling targets, launched rules on single-use plastic products and fishing gear, and promoted the consideration of circular economy objectives in product design.
The new Circular Economy Action Plan was adopted in 2020 as part of the European Green Transition Roadmap. The Action Plan aimed to establish sustainable and circular economy products as the “new normal” in the EU internal market. In addition, value chains should promote circular economy practices. The programme was also expected to increase the competitiveness and self-sufficiency of the European Union, create innovation and strengthen the EU’s ability to respond to the challenges of climate change, nature loss and pollution. As part of the Action Plan, the European Commission has published several initiatives and legislative proposals, some of which have already been adopted, and some are still under negotiation.
The EU is currently working to boost the circular economy with a new circular economy regulation, which would be part of the Clean Industrial Development Programme. With the regulation, the Commission aims to facilitate the free movement of reusable products, products made from secondary raw materials and waste and to increase the supply and demand for high-quality recycled materials in the internal markets. Although the circulation of materials is currently regulated by many directives and regulations, the Commission believes that there is a need for a separate regulation dedicated to the circular economy. The reform proposal has been open for comments until 6 November.
In addition to representatives of companies operating in the region, the speakers at the Kirkkokallio conference were Minister of the Environment and Climate Change Sari Multala, who opened up the political dimensions of the topic via video, and Professor Oskar Karlström, who approached the topic from the perspective of future research and regional development. From these two, if any, I would have expected to address themes related to the circular economy also from the perspective of the SME sector and especially the sector’s smallest companies and entrepreneurs.
So far, circular economy directives – like so many other regulations – have been prepared by listening to large, multinational companies and transnational nature conservation organizations, and for example, waste laws have been written in such a way that small operators gradually fall out of business due to, among other things, strict requirements. This situation is not conducive to promoting the implementation of a true sustainable circular economy. Let’s take an example: In my childhood, we collected all the rags, scrap metal, paper, cardboard and glass from our immediate surroundings and sold our spoils to the local cooperative at a kilo price. The metal went to the smelter, the glass to Kotka as a material for glass wool, the cardboard, paper and rags to paper and fibre mills as raw materials. The pennies and marks we received would soon be returned to the payer as payment for sweets or, for example, bicycles.
At some point this stopped. Factories no longer accepted small loads and storing scrap would have required investments in, for example, better storage areas. However, sports clubs, scouts and other organizations continued to collect, for example, paper and clean scrap. The collected material was delivered to the factory in full loads, and this was how many organizations were able to finance their activities. Well, when the early decades of 21st century came, that too stopped. Again, one of the reasons was new regulations that limited waste collection and introduced new concepts, such as waste fractions and producer responsibility.
The business became completely professional, quite capital-intensive, perhaps a little more environmentally friendly, but overall, hardly more sustainable.
The old agrarian community, in which I grew up in the 1960s, was probably much closer to a sustainable circular economy than we will ever get to with the help of directives that favour large corporations and environmental organizations.
Over the past couple of decades, we have also seen a different kind of development. New players have entered the energy market, which was previously a purely large player’s playground. With solar energy and small wind power, individual households have also been able to sell their excess electricity to the opened energy market. Although the development trend is good and desirable, at least in terms of the use of renewable energy, it is clearly seen as a threat to the business of large players. This is indicated by the new transmission tariffs and similar pricing mechanisms.
There is well founded reason to fear that, lobbied by large players, the EU may still give small players in the electricity market a cold ride.
Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu Euroopan unionin osarahoittamien BA&VET- ja Easy Energy-hankkeiden puitteissa. Näkemykset ja mielipiteet ovat kuitenkin ainoastaan kirjoittajan/kirjoittajien omia eivätkä välttämättä vastaa Euroopan unionin tai Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanoviraston (EACEA) näkemyksiä. Euroopan unionia tai EACEA:ta ei voida pitää niistä vastuussa.
This blog text has been written within the framework of projects BA&VET and Easy Energy, co-funded by the European Union. Views and opinions expressed are however those of the author(s) only and do not necessarily reflect those of the European Union or the European Education and Culture Executive Agency (EACEA). Neither the European Union nor EACEA can be held responsible for them.