Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja; Sanna Lindgren, projektityöntekijä
SARS-Covid19, tai tuttavallisemmin vain Korona, on tullut ihmiskunnan keskuuteen jäädäkseen. Se syöpyy kansojen muistiin ja puheenparsiin samalla tavoin kuin sisällissota, espanjantauti, maailmansodat, lamakausi, rahauudistus, energiakriisi, 90-luvun suuri lama tai euroon siirtyminen. Kun olin lapsi, isoäitini puhui ajasta ennen kapinaa ja kapinan jälkeen, siis ennen ja jälkeen vuoden 1918. Rahalliset arvot, etenkin isommat, muunnettiin vielä pitkälle70-luvulle vanhoiksi markoiksi, toisin sanoen kerrottiin sadalla, vaikka rahauudistus oli tehty jo 1963, ja nykyäänkin vanhemmat ihmiset puhuvat eurojen sijaan mieluummin mummon markoista, vaikka muuntokerroin on hieman vaikeampi: pilkun siirto ei riitä, vaan pitää osata kuuden kertotaulu saadakseen likimäärin oikean tuloksen.
Elämä kuitenkin jatkuu.
Poikkeusaikojen opetukset muistetaan vain niin kauan kuin se sukupolvi, jonka elämäntyö vaarantui, on työelämässä. 1990-luvun laman ja sitä edeltäneen lamaan osasyynä pidettävän kasinotalouden opetukset ovat jo unohtuneet. Tuotannon tuoman arvonnousun ja tuottavuuden edellyttämän masokistisen ahkeruuden asemesta kunniassa ovat taas olleet hedonistiset hyveet, itsekeskeisyys, nautinnon halu ja helpolla pääsy.
Kunnes tuli korona.
Mitä korona sitten voisi opettaa yrityksille ja yrittäjille? Ainakin joustavuuden merkitystä poikkeusolot korostavat. Kun kirjoitan tätä, odotan samalla ovikellon soittoa. Paikallisen lounasravintolan lähetin pitäisi tuoda tämän viikon lounaat. Sulkemisen asemesta tämä yrittäjä valitsi uuden toimintamuodon: Kotiinkuljetukset. Oikein tilaamalla annoksen hinnaksi kuluttajalle tulee 3-6 euroa ja yrittäjä saa toiminnastaan kuitenkin lähes saman katteen kuin normaalista toiminnastaan, koska tarjoilun sivukulut, kuten tiskaaminen, tarjoiluhenkilökunta ym. jäävät pois. Lisäksi yritys uskoakseni maksaa pienempää arvonlisäveroa, ruokahan myydään ulos eikä ravintolan tiloissa syötäväksi. Suoraa lisäkulua on ainoastaan pakettiauton polttoaine, jota kuluu enemmän.
Joustavuus takaa jatkuvuuden.
Samaa joustavuutta on nähty niissä kemian yrityksissä, jotka normaalien tuotteidensa asemesta alkoivat tuottaa saippua, käsidesiä ja vastaavia nyt tarvittavia tuotteita. Tislaus-, titraus-, suodatus-, sekoitus- ja muut linjat ovat suhteellisen nopeasti muokattavissa, kunhan raaka-aineita on saatavilla. Periaatteessa joustavuus olisi mahdollista monella muullakin teollisuuden alalla. Monilla yrittäjillä ja yrityksillä tuntuu vain olevan kova kynnys muuttaa toimintaansa, jäähän vastuu muutosten tuloksellisuudesta aina yritykselle ja yrittäjälle. On helpompaa panna pillit pussiin, lomauttaa väki ja odottaa mahtikäskyä – johon valmiuslaki todellakin antaa mahdollisuuden – kuin ennakoida ja olla proaktiivinen.
Mallia kriittisiksi katsotuista teollisuudenaloista
Tietyt teollisuudenalat ja tietyt tuotantolaitokset kuuluvat kriittisiksi luokiteltuihin. Niillä on oltava valmiit suunnitelmat tuotannon muuntamiseksi määräajassa poikkeusajan tarpeisiin soveltuvaksi. Niiden on myös ylläpidettävä jatkuvaa kykyä tuottaa niitä tuotteita, joita valtio niiltä poikkeusolosuhteissa odottaa saavansa. Valtio myös valvoo tätä kykyä säännöllisin tarkastuksin, pistokokein ja koe-erillä.
Ole valmis – be prepared
Vaikka mikään laki ei sitä edellyttäisikään, voisi olla hyvä, jos jokainen yritys ja yrittäjä – jo yrityksen oman jatkuvuuden turvaamiseksi – laatisi suunnitelmia ja mitä-jos skenaarioita erilaisia tilanteita ja tarpeita varten. Muuttaisi omia asenteita ja harjoittelisi joustavuutta. Miettisi, mitä sellaista osaamista meillä on, mille olisi tarvetta erilaisissa poikkeusolosuhteissa. Tähän saakka poikkeusolosuhteet on Suomessa mielletty vain sotatilaksi. Kuten koronakriisi osoittaa, poikkeustila voi syntyä täysin rauhanomaisestikin. Voi tulla uusia epidemioita, poikkeuksellisia sääolosuhteita, isoja onnettomuuksia, energiaverkkojen kaatumisia… Vain taivas on rajana erilaisille skenaarioille. Ja vain etukäteen valmistautunut pystyy toimimaan oikein riittävän nopeasti ja riittävän tehokkaasti.
Jos nyt tarvitaan esimerkiksi suojaimia ja suojavaatteita, ketään ei auta, jos yritysjohtaja miettii, onko niille kysyntää vuoden kuluttua. Ei varmasti ole.
Eikä ainakaan kyseiseltä yritykseltä.
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelman rahoittaman KAforHR-hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
