Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja
English version: Click the link
Olemme viime vuosien aikana työskennelleet monien eri hankkeisiin liittyvien opetussuunnitelmien kanssa. Jotkut niistä perustuvat meille suomalaisille tutumpiin koulujärjestelmiin, toiset perustuvat saksalaiseen Dual-malliin, jossa käytännön töissä ja työpaikalla oppimisella on huomattavasti suurempi rooli aina AMK-tason tutkintoa myöten. Erityisesti tuota Dual-mallia ihmetellessäni aloin pohtia oppimista ja erityisesti työyhteisötaitojen oppimista yleisemminkin.
Monet eläimet oppivat elintärkeitä sosiaalisen elämän ja hengissä pysymisen taitoja seuraamalla kokeneempia yksilöitä ja tekemällä perässä, matkimalla. Lapsikin oppii matkimalla. Matkimalla vanhempiaan, sisaruksiaan, tovereitaan, jotka mallina toimimalla siirtävät tietojaan, taitojaan ja tapojaan.
Hyviä ja pahoja.
Sitä mukaa kun kieliaito ja kyky viestiä kehittyvät, ihmisen taitojen ja tietojen siirtäminen siirtyy yhä enemmän verbaalisen viestinnän puolelle. Tee niin, tee näin, älä tee noin – Äläkä missään nimessä tee niin kuin minä teen… Koulussa opetus perustuu lähes yksinomaan verbaaliin viestintään. Jopa käden taitojen opetus tapahtuu usein siten, että kerrotaan, miten jokin asia pitäisi tehdä, annetaan välineet ja sanotaan: No niin, tehkäähän nyt niin kuin neuvottiin. Hyvällä tuurilla opettaja saattaa näyttää kertaalleen, miten pitää tehdä, tai antaa videon katsottavaksi. Todella hyvällä onnella opettajalla on aikaa käydä tehtävä läpi kädestä pitäen, mutta tapaus on niin harvinainen, että oppilaan kannattaisi ehkä siinä tilanteessa pyytää vanhempiaan täyttämään lottokuponki.
Matkiminen ja mallin mukaan toimiminen on kuitenkin oppimismenetelmänä yksi tehokkaimpia. Tähän perustuu myös Youtuben ”tee näin” -ohjevideoiden suosio. Jopa aikuiset hankkivat noista muutaman minuutin pätkistä vinkkejä kädentaitoihin, tekemiseen ja korjaamiseen. No, joskus voi olla, että olisi ollut parempi jättää joku vinkki kokeilematta. Videon tekijä kun ei välttämättä itse ole ammattilainen, eikä osaa ottaa huomioon tarvittavia valmisteluja, lainsäädännön vaatimuksia, etenkään jos video on tehty eri maassa, tai muita hankkeen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä.
Ja joskus video on voitu tehdä ihan tarkoituksella pieleen meneväksi.
Mallista oppiminen on myös monille ainoa tapa – yrityksen ja erehdyksen ohella – oppia sosiaalisia valmiuksia, sitä, kuinka tullaan toimeen kanssaihmisten kanssa, kuinka toimitaan erilaisissa sosiaalisissa tilaisuuksissa, kuten häissä ja hautajaisissa, kuinka kohdataan erilaisuutta ja kuinka lähestytään toista ihmistä. On toki olemassa erilaisia käytöksen oppikirjoja, kuten Erasmus Rotterdamilaisen Kultainen kirja 1500 – luvulta, ja sen modernimmat versiot, kuten ”Käytöksen kultainen kirja”, mutta niitä pidetään yleisesti vaikeaselkoisina ja neuvoja hankalina soveltaa.
Johtamiseen, esihenkilötyöhön ja kouluttamiseen on olemassa paljon kirjallista materiaalia, kansantajuisista oppaista tieteellisin tutkimuksin varmennettuihin akateemisiin oppikirjoihin asti. On johtamisen käsikirjoja, on erilaisia johtaja- ja esihenkilövalmennuksia, kursseja ja koulutuksia, erikoisammattitutkintoja… Kaikkea löytyy. Voisi siis kuvitella, että esihenkilöt ainakin Suomessa ja länsimaissa osaisivat roolinsa ja tietäisivät, miten toimia erilaisissa tilanteissa ja tehtävissä. Valitettavasti esihenkilökoulutus ei ole pakollista, ja joissakin alakulttuureissa ei edes suotavaa. Lisäksi se maksaa. Alaistaitoja ei opeteta juuri missään. Kuvitellaan, että hyvä alainen on nöyrä ja kuuliainen. No, ehkä onkin, mutta nöyryyttä ja kuuliaisuutta tärkeämpää on, että hän on tehokas, rohkea, osaava ja oma-aloitteinen, lojaali organisaatiolle, luottaa itseensä ja tietää, milloin hänen ainakin pitää tuoda esille oma näkemyksensä ja mielipiteensä. Tämä koskee kaikkia, sillä esihenkilö ja johtajakin on jonkun alainen.
Miten esihenkilöt ja alaiset siis oppivat roolinsa, jos eivät koulutuksen kautta?
Esimerkin välityksellä. Joko tieten tai tietämättään. Henkilö voi valita roolimallikseen henkilön, joka on tehnyt häneen suuren vaikutuksen, tai jota työtoverit, ystävät, ympäristö, media tai sosiaalinen media hehkuttaa. Joko tietoisesti tai tiedostamatta matkitaan mallin toimintaa ja pyritään toimimaan niin kuin malli olisi toiminut, tai niin kuin kuvitellaan, että malli olisi toiminut. Siihen, minkälaisen roolimallin ihminen ottaa, vaikuttaa henkilön kokemustaustan lisäksi hänen yleissivistyksensä ja kulttuuritausta yleisesti. Kulttuureissa, joissa aggressiivisuus ja machomainen käytös ovat arvossaan, roolimalliksi myös esihenkilö- ja johtajuuskysymyksissä tulee helpommin äijämäinen, nyrkkiä pöytään lyövä patruunahahmo, etenkin jos henkilön sivistystaso on alhainen. Korkeamman sivistystason omaava arvostaa todennäköisemmin sivistynyttä, rauhallista, yhteistyöhön kykenevää ja keskustelevaa esimiestä ja valitsee myös todennäköisemmin sellaisen roolimallikseen, varsinkin, jos taustakulttuurissa arvostetaan samoja piirteitä. Samat tekijät vaikuttavat toki myös silloin, kun valitaan mallia alaisena toimimiseen.
Tämä on luonnollisesti karkea yleistys, ja tosielämässä yksilötasolla vaihtelut ovat suuria.
Jokaisen meistä on kuitenkin syytä tiedostaa sekä se, että käyttäytymisemme taustalla voi vaikuttaa monia tekijöitä, joita emme ehkä tiedosta, tai joiden vaikutuksen kuvittelemme toisenlaiseksi kuin mitä se on. Samoin meidän on syytä tiedostaa se, että me itse saatamme olla roolimalleja toisille, ja se, miten käyttäydymme ja toimimme johtajina, esihenkilöinä ja alaisina, ei vaikuta vain meihin ja omiin organisaatioihimme, vaan paljon laajemmalle. Tämän tiedostaminen on olennainen osa työyhteisötaitoja. (Työyhteisötaidot = Esihenkilötaidot, alaistaidot, yleiset sosiaaliset taidot ja työlainsäädännön tuntemus). Se, minkälaiset roolimallit olemme omaksuneet, vaikuttaa suuresti siihen, miten käyttäydymme ja toimimme erilaisissa työyhteisössä esiin tulevissa tilanteissa.
Appropå, Erasmus Rotterdamilaisesta puhuttaessa – alla ote Kultaisesta kirjasta:
Keskustelijoiden kesken on kohteliasta toistaa tuon tuostakin kunnioittavaa arvonimeä hänestä, jota puhutellaan. Mikään ei ole kunnioittavampaa, ei suloisempaa kuin kutsua isäksi ja äidiksi; ei mikään ihanampaa kuin nimetä veljeksi tai sisareksi. Jos et muista tarkkaa arvonimeä, kaikkia oppineita voi kutsua ”arvon opettajiksi”, kaikkia pappeja ja munkkeja ”kunnianarvoisiksi isiksi”, kaikkia samanvertaisia ”veljiksi ja ystäviksi”, lyhyesti sanoen kaikkia tuntemattomia miehiä ”herroiksi” ja kaikkia naisia ”rouviksi”.
Suomessa näille ohjeille viitataan kintaalla, lähes kaikkialla muualla ne ovat vieläkin täyttä asiaa.
English version: The power of example
During the past few years, we have worked with many different project-related curricula. Some of them are based on school systems more familiar to us Finns, others are based on the German Dual model, where practical work and learning at the workplace play a much larger role, even up to the Bachelor’s degree. While wondering especially the Dual model, I started to think about learning and especially learning work community skills more generally.
Many animals learn vital social life and survival skills by following more experienced individuals and by imitating them. Even children learn by imitating. By imitating their parents, siblings, friends, who by acting as a model pass on their knowledge, skills, and habits.
Good and bad.
As language skills and the ability to communicate develop, the transfer of human skills and knowledge shifts more and more to the side of verbal communication. Do that, do this, don’t do that – And don’t do what I do… In school, teaching is based almost exclusively on verbal communication. Even the teaching of hand skills is often done by telling how something should be done, giving the tools, and saying: Well, now do as instructed. If you are lucky enough, the teacher might show you how to do it once or give you a video to watch. With a really good luck, the teacher has time to go through the task hand in hand, but the case is so rare that in that situation it might be worthwhile for the student to ask their parents to fill in the lottery ticket.
However, imitating and acting according to a model is one of the most effective learning methods. This is also the basis for the popularity of YouTube’s ”how-to” instructional videos. Even adults get tips on manual skills, making and repairing from those clips of a few minutes. Well, sometimes it could have been better to leave a tip untried. The creator of the video is not necessarily a professional himself and does not know how to consider the necessary preparations, the requirements of legislation, especially if the video has been made made in a different country, or other factors affecting the success of the project.
And sometimes the video may have been made to go wrong on purpose.
For many, learning from a model is also the only way – along with trial and error – to learn social skills, how to get along with other people, how to act in various social occasions, such as weddings and funerals, how to meet diversity and how to approach another person. Of course, there are various books and guides, such as Erasmus Roterodamus’ Golden Book from the 1500s, and its more modern versions, such as the ”Golden Book of Behaviour”, but they are generally considered difficult to understand and the advice difficult to apply.
There is a lot of written material for management, supervising and training, from popular guides to academic textbooks verified by scientific studies. There are management manuals, there are various manager and supervisor trainings, courses and trainings, special professional qualifications… You can find everything. Thus, one could imagine that the superiors, at least in Finland and Western countries, would know their role and would know how to act in different situations and tasks. Unfortunately, supervisor training is not mandatory, and in some subcultures not even desirable. And furthermore, it costs. Subordinate skills are hardly taught anywhere. It is thought that a good subordinate is humble and obedient. Well, maybe he is, but more important than humility and obedience is that he is efficient, courageous, competent, and self-initiative, loyal to the organization, trusts himself and knows when he at least needs to present his own vision and opinion. This applies to everyone because the supervisor and the manager are also subordinate to someone.
So how do supervisors and subordinates learn their roles, if not through training?
By way of example. Either consciously or unconsciously. A person can choose as a role model a person who has made a great impression on him or who is admired by colleagues, friends, the environment, the media, or social media. Either consciously or unconsciously, one imitates the operation of the model and tries to act in the same way the model would have done, or as one imagines that the model would have acted. In addition, depending to the person’s background, his / her experience, the type of role model a person adopts is influenced by person’s general education level and cultural background. In cultures where aggressiveness and macho-like behaviour are valued, it is easier to accept a role model who has these properties to be followed also in leadership issues, especially if the person’s level of education is low. A person with a higher level of education is more likely to appreciate a civilized, calm, cooperative and conversational manager and is also more likely to choose a person with these properties as a role model, especially if the background culture values the same traits. The same factors also affect when you choose a model on how to act as a subordinated.
This is of course a rough generalization, and in real life at the individual level the variations are large.
However, each of us should be aware of the fact that the background of our behaviour can be influenced by many factors that we may not be aware of, or whose influence we imagine to be different than what it is. Likewise, we should be aware that we ourselves may be role models for others, and how we behave and act as leaders, supervisors and subordinates, affects not only us and our own organizations, but much wider. Being aware of this is an essential part of working community skills. (Work community skills = Front-line skills, subordinate skills, general social skills and knowledge of labour legislation). The kind of role models we have adopted greatly affects how we behave and act in various situations that arise in the work community.
Appropå, when talking about Erasmus Roterodamus – below is an extract from the Golden Book:
Among interlocutors, it is polite to continuously repeat the respectful title of the person being addressed. Nothing is more respectful, nothing sweeter than to be called father and mother; nothing sweeter than being named brother or sister. If you do not remember the exact title, all learned men can be called ”honourable teachers”, all priests and monks ”honourable fathers”, all equals ”brothers and friends”, in short all unknown men ”sirs” and all women ”madams”.
In Finland, these instructions are waved aside, almost everywhere else they are still valid and valued.
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin rahoittamien BA&VET, DIG-CON ja Wood for Youth -hankkeiden puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
This article was written in the framework of the projects BA&VET, DIG-CON, and Wood for Youth, funded by the European Union. The sole responsibility for the views expressed in this article lies with the authors.
