Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja; Sanna Lindgren, projektityöntekijä
Entä saada kiitosta? Tai palautetta?
Kissa kiitoksella elää, sanoo suomalainen ja kääntää selkänsä. Saattaapa vielä ajatella, että toisella on pahoja taka-ajatuksia, jos tämä kovin vuolaasti ja yllättäen alkaa kiittelemään. Jos kiitoksen kohde on nainen ja kiittäjä mies, voi vilpitönkin saada korvilleen.
Kiitoskin voi sattua.
Sama pätee kehumiseen. Suomalainen ei itseään kehu, ei edes pohojalaane, joka saattaapi vaan tokaista häppeeväs, jos parempi löytyy. Yllättävän kehumisen ja muun kohteliaisuuden saaminen voi ahdistaa suomalaista vielä enemmän kuin kiitos. Kehujassa on jotakin kieroa, viekasta, liukasta. Jotakin se yrittää.
Kannattaa siis varoa.
Näin se ainakin on ollut. Nuorempi polvi on avoimempi, jopa persompi kiitoksille ja kehuille. Tunnustusta haetaan, ja kun sitä ei läheltä saa, sitä täytyy hakea kauempaa. Netistä. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia niille, jotka haluavat käyttää nuorten epävarmuutta hyväkseen. Olisikin parempi, jos nuori saisi kiitosta ja tunnustusta lähipiiristään, perheeltään, kavereiltaan, opettajiltaan. Ei yksinomaan hyvin tehdyistä asioista, vaan myös taidoistaan, toiveistaan, luonteestaan, olemuksestaan. Siitä, että on olemassa.
Vilpittömästi.
Paitsi kiitosta ja kehuja, myös palautetta on osattava antaa ja ottaa vastaan. Rakentavaa palautetta. Se on suomalaisille edellisiäkin vaikeampaa. Työpaikoilla hiljaisuus koetaan usein merkiksi siitä, että on tehty työt hyvin. Palaute saattaa olla sitten muuta kuin hiljaista, sielunvihollisen ja sukuelinten kera tulevaa yksilöimätöntä haukkumista tai murinaa, kieroon katsomista ja muusta työyhteisöstä eristämistä.
Työsuojeluviranomaisten työllistämistä.
Sekä kiitoksen että palautteen antamisen ja vastaanottamisen voi oppia. Nyt, koronakevään ja etäilyn jälkimainingeissa moni saattaa tuntea epävarmuutta siitä, onko tehnyt työnsä oikein, hyvin vai onko siinä uusissa olosuhteissa jotain parannettavaa, jotain, jota ei ole tullut huomioineeksi. Olisiko nyt aika katsoa toisiamme niin kotona, töissä, harrastuksissa, kiittää, kertoa, mikä meni hyvin, ja mihin kannattaa loman jälkeen kiinnittää huomiota. Keskitytään olennaiseen. Ei vihjailla. Ja tehdään se hymyillen, hyvällä mielellä, toisiamme arvostaen.
Kiitos kuuluu kaikille.
Mutta kyllä se hyvällä mielellä annettu rakentava kritiikkikin hyvältä tuntuu.
Hyvää juhannusta, rentouttavaa lomaa ja pysytään hengissä vesilläkin.
Hyvää kesää.
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Erasmus + -ohjelman rahoittaman KAforHR -hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
