Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja; Sanna Lindgren, projektityöntekijä
Yksi projekteistamme, Bachelor & Meister, on loppusuoralla. projektin tavoitteena on ollut kehittää kaksoistutkintoja, joissa opiskelijat saisivat sekä käytännön taitoja että teoreettisia valmiuksia joita he tarvitsevat ammatissaan ja – kenties – myöhemmin, yrittäjiksi ryhtyessään.
Siis mitä?
Tässä vaiheessa on syytä huomauttaa, että puhumme asiasta germaanisen maailman termein, eikä kaksoistutkinnolla ole paljoakaan yhteistä suomalaisen kaksoistutkinnon kanssa. Suomalainen kaksoistutkinto antaa opiskelijalle ammattitutkinnon ja ylioppilastutkinnon, eli ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen. Tosin suomalaisen kaksoistutkinnon taustalla lienee alun perin ollut ajatus mahdollistaa silloisille ammattikoulun käyneille noin vuoden lisäopinnoilla (= lukio-osuus) sisäänpääsy ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Vuosien kuluessa tilanne on kuitenkin muuttunut ja toisen asteen ammatilliset oppilaitokset on ainakin periaatteessa saatettu samalle tasolle toisen asteen yleissivistävien oppilaitosten (= lukiot) kanssa, mitä tulee opiskelijoiden mahdollisuuksiin hakea korkea-asteen (= ammattikorkeakoulut ja tiedekorkeakoulut) opintoihin.
Raja-aitoja on ainakin madallettu.
Bachelor & Meister –projektissa Meister ei tarkoita suomalaisittain maisteria eikä ylempää ammattikorkeakoulututkintoa vaan ammatillista ”Mestarin” tutkintoa, joka vastaa suomalaisessa järjestelmässä lähinnä erikoisammattitutkintoa ja edellyttää vahvan käytännön osaamisen osoittamista. Bachelor puolestaan viittaa tutkintoon, joka vastaa alempaa korkeakoulututkintoa, kuten ammattikorkeakoulun amk-tutkintoa tai yliopiston kandidaatin tutkintoa. Bachelor & Meister pyrkii siis yhdistämään vankan käytännön osaamisen ja riittävän teoreettisen tiedon hallitsemisen. Uutta tässä on se, että tähän asti projektin vaikutuspiiriin kuuluvissa maissa nämä kaksi asiaa on pidetty visusti erillään.
On ollut erikseen suunnittelijat, käskijät ja tekijät.
Kyse on siis vahvasta kulttuurin, ajattelutavan ja toiminnan muutoksesta. Samasta, joka meillä alkoi sotien jälkeen, viimeistään 60-luvulla, eikä ole vieläkään täysin toteutunut. Meillä muutos oli vahvasti sidoksissa muuhun yhteiskunnalliseen muutokseen, muuttoliikkeeseen maalta kaupunkeihin ja yhteiskunnan kaikenpuoliseen avautumiseen, vapautumiseen ja ennen kaikkea suurien ikäluokkien syntymiseen ja varttumiseen. Projektin kohdemaissa, kuten ainakin osittain meilläkin, yhteiskunnallinen tilanne tällä hetkellä on aivan päinvastainen. Suuret ikäluokat ovat tulossa eläkeikään. Seuraavat ikäluokat ovat aiempaa pienempiä. Yrittäjiä, siis työnantajia, ja työntekijöitä on jatkuvasti vähemmän. Asiat pitää saada toteutettua tehokkaammin ja pienemmin resurssein. Vaikka robotiikka, automaatio ja digitalisointi sekä osittain myös globalisaatio ovat vähentäneet suorittavien käsien tarvetta, väkeä tarvitaan silti. Osaamistakin tarvitaan, mutta ei samaa kuin ennen. Tarvitaan itseohjautuvuutta, kykyä havaita ja ymmärtää laajempia ja monimutkaisempia kokonaisuuksia ja riippuvuussuhteita, kykyä käsittää omien ratkaisujen vaikutus muihin, heidän tehtäviinsä ja tuloksiinsa.
Ja sitä osaamista tarvitaan joka tasolla.
Projekti on nyt tulossa päätökseensä. Sen aikana on kehitetty esimerkkikoulutuksia, testattu niitä eri maissa, otettu käyttöön ja arvioitu ensivaikutuksia ja onnistumista. Pitkän tähtäimen tuloksista emme tiedä vielä mitään. Emme tiedä, moniko kehitetyistä koulutuksista päätyy jatkojalostukseen, emme tiedä, moniko testivaiheen koulutuksiin osallistuneista todella onnistuu murtautumaan totutuista rooleista kohti itseohjautuvaa ammattilaista tai kuinka moni lähtee toteuttamaan itseään yrittäjänä ja työllistämään muita, samalla lailla itseohjautuvia ammattilaisia.
Meille, projektiin osallistuneille, on joka tapauksessa ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka monimuotoisia ja erilaisia koulutusjärjestelmiä on jopa tämän pienen sisämeremme, Itämeren, ympärysvaltioissa, joissa kaikissa, Venäjää ehkä lukuun ottamatta, on sama germaanis-skandinaavinen historiallinen ja makrokulttuurinen taustansa, joka tosin katkesi entisen Neuvostoliiton ja sen vasallivaltioiden alueella vuosikymmeniksi. Suomalaiselle, joka on tottunut siihen, että tutkinnot ja koulutuksen vaatimukset ovat lailla ja asetuksilla säädeltyjä, on virkistävää ja joskus jopa ajatuksia herättävää tutustua järjestelmiin, joissa ammatilliset tutkintovaatimukset antaa ja tutkinnot hyväksyy alueellinen tai paikallinen kauppakamari, käsityöläiskilta tai teollisuuskamari.
Tutkintojen takana onkin yksityinen organisaatio
Samanaikaisesti suomalaista sielua hellii havaita, että monissa näistä maista ollaan tulossa kohti suomalaista järjestelmää ja keskitetysti säädettyjä tutkintovaatimuksia.
Ehkä emme sittenkään ole käyttäneet aikaamme turhaan esitellessämme suomalaista järjestelmää samalla kun olemme osallistuneet uusien koulutusten kehittämiseen ja arviointiin. Toisaalta, Suomellakin olisi varmasti opittavaa muista maista. Eräs muille projektiin osallistuneille maille tyypillinen piirre, johon kiinnitimme huomiota, oli työelämän – siis yritysten – ja koulutusta ja tutkintoja järjestävien ja myöntävien tahojen hyvin läheinen yhteistyö. Ei pelkästään niin, että yritysten edustajat vierailivat kouluissa ja oppilaitoksissa, vaan myös niin, että opettajat tulivat työpaikoille ja huomattava osa oppimisesta saattoi tapahtua työpaikoilla, joko yrityksen oman ohjaajan tai koulun opettajan ohjauksessa.
Myös tutkintovaatimusten määrittelyssä yrityksillä oli joissakin maissa suuri rooli. Kauppa- teollisuus- ja käsityöläiskamareissa istuvilla yritysten edustajilla oli suora tuntuma oman alansa ja alueensa yritysten käytännön vaatimuksiin, ja tämän tuntuman he välittivät tutkintovaatimuksiin. Vaikka tämä voikin johtaa monesti siihen, että tutkintovaatimukset korostavat juuri tämän hetken tarpeita, monet yrittäjät näkevät myös muuttuvan maailman ympärillään ja pyrkivät ennakoimaan tulevaisuutta. Huomisen tarpeet siirtyvät tämän päivän tutkintoihin helpommin ja nopeammin niissä maissa, joissa tutkintovaatimuksia käsitellään alueellisella tasolla. Tutkinnon suorittajan kannalta ikävää saattaa olla se, että saman alan tutkinnot eivät välttämättä olleet vertailukelpoisia.
Se työvoiman liikkuvuudesta…
Kokemamme ja näkemämme perusteella uskomme, että suomalaista korkeatasoiseksi tunnustettua koulutusjärjestelmää voisi vielä kehittää erityisesti työelämäyhteistyötä vahvistamalla ja oppilaitosten ja yritysten välistä kommunikaatiota syventämällä ja lisäämällä.
Kaikkea ei ehkä kuitenkaan kannata kopioida muualta.
Suomalainen koulutus on kansainvälisesti arvostettua ja tunnustettua. Sillä on kysyntää eri puolilla maailmaa. Koulutusviennin lisääminen oli yksi Sipilän hallituksen tavoitteista. Siitä huolimatta vain aniharva koulutuspalveluja tuottava organisaatio on hakenut ja käyttää avainlippua.
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Erasmus + -ohjelman rahoittaman Bachelor & Meister -hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
