Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja
English version: Click the link
”Sijoiltaan aika mennyt on; — voi, että Juur’ minä synnyin laittamaan sit’ ehjäks!” Näin lausuu Tanskan prinssi Hamlet aivan ensimmäisen näytöksen lopussa Paavo Cajanderin suomennoksessa vuodelta 1879. Kieli on aikojen saatossa muuttunut, ja viimeisin versio lauseesta taitaa alkaa sanoin ”Maailma on sijoiltaan…”. Ilmaisun ajatus on kuitenkin yhtä ajankohtainen nyt kuin se oli kirjoitushetkellään noin 425 vuotta sitten, tai kuin se oli aikana, johon William Shakespearen ehkä tunnetuin näytelmä sijoittuu: Mikään ei enää ole kuin ennen, rappio ja turmelus ovat vallanneet maailman ja tarvitaan joku, joka palauttaa menneen järjestyksen. Hamlet kokee tehtävän omakseen, ja yllytettynä ryhtyy toimiin kostaakseen isänsä murhan ja palauttaakseen oikeuden ja moraalin ainakin pienen linnan muurien sisäpuolelle. Kuten Shakespearen näytelmissä usein, kaikki päättyy varsin traagisesti. Hyödyn korjaavat ne, jotka yllyttivät, ja jotka henkiin jäävät.
Yllyttäjien kannalta Hamlet oli vain ”hyödyllinen hölmö”, nappula valtapelissä.
Nykyaikana nämä hyödylliset hölmöt kokevat oikeudekseen ja jopa velvollisuudekseen yllyttää ihmisiä toisiaan vastaan, loukata vähemmistöjen oikeuksia, rajoittaa mielipiteenvapautta, sananvapautta, ilmaisunvapautta, tieteen ja tutkimuksen vapautta, oikeutta osallistua mielenosoituksiin. He voivat vangita, kiduttaa ja tappaa niitä, jotka pyrkivät pitämään kiinni oikeuksistaan. Pahimmillaan syyllistytään tempauksiin, jotka voitaisiin tulkita maanpetokseksi, voidaan esimerkiksi todistaa oma maata vastaan toisen valtion kansanedustuslaitoksessa. Oikeutusta näihin toimiin haetaan yleensä uskonnosta tai kansakuntaan kohdistuvasta uhkasta, joka pitää torjua. Todellisuudessa, uskonnosta tai maasta riippumatta, kyse on aina taustalla olevan pienen ääriajattelevan piirin halusta päästä valtaan tai pysyä siinä.
Toisin sanoen valtapelistä.
Valitettavasti vain tämän kaltaisella valtapelillä voi olla laajoja ja kauaskantoisia vaikutuksia. Otetaanpa esimerkki. Yhdysvaltalaisia yliopistoja ja korkeakouluja on vaadittu lopettamaan tiettyjen sanojen käyttö opetuksessaan ja tutkimuksessaan ja jopa ajamaan alas yhdenvertaisuuteen, integraatioon, tasa-arvoon, ympäristönsuojeluun ja kestävään kehitykseen keskittyviä ohjelmiaan. Vaatimukset ovat ulottuneet Suomeen saakka yhdysvaltalaisten rahoituskanavien kieltäytyessä rahoittamasta hankkeita, joissa esiintyy kiellettyjä sanoja tai aiheita. Miten tuollaisessa ilmapiirissä mahdetaan suhtautua yhteistyökumppaniin, jonka arvoissa näkyvät vastuullisuus, kestävä kehitys ja tasa-arvo, ja joka pyrkii hiilineutraaliuteen vuoteen 2030 mennessä.
Yksi hankkeistamme on WIN4SMEs, jonka puitteissa luodaan 7 työpaikkainnovaatioiden osaamiskeskittymää eri puolille Eurooppaa. Osaamiskeskittymät muodostetaan ammattikorkeakoulujen, ammatillisten oppilaitosten ja elinkeinoelämän yhteistyönä. Suomessa osaamiskeskittymän ytimessä ovat Satakunnan kauppakamari, Sataedu ja SAMK. Jokaisella osaamiskeskittymällä on oma teemansa, jota se pyrkii kehittämään ja tukemaan niin omalla alueellaan kuin Euroopan laajuisesti. Teemoja ovat mm maahanmuuttajat, nuoret, erityistarpeita omaavat ammattiin opiskelevat, kaksoistutkinnot, ja monimuotoisuuteen, tasa-arvoon ja integraatioon liittyvät kysymykset. Suomen osaamiskeskittymän teema on tuo viimeksi mainittu, ja siinä pääpaino on ikääntyneissä, naisissa, vammaisissa ja muissa työelämässä ja johtotehtävissä vähemmän näkyvissä ryhmissä.
Teemamme on siis se, joka erityisesti on ollut edellä mainitun tahon hampaissa: DEI.
Aika näyttää, mitä tuleman pitää. Kun tammikuussa 2025 povailin kylmää kyytiä koko yhteiskunnalle, en osannut arvata, kuinka kylmää siitä tulisi. Toisaalta, maailma muuttuu koko ajan, ja muutokset voivat joskus olla nopeita ja yllättäviä. Senkin olemme nähneet. Vapaus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat unelmina ja ihanteina yhtä vanhoja kuin ihmiskunta. Vaikka niitä on poljettu maahan hevosen kavioin, rautakoroin ja telaketjuin, ne elävät edelleen. Joissakin maissa ne loimuavat täydellä liekillä, joissakin unelmia ja ihanteita piilotellaan ja suojellaan parempia aikoja odotellessa. Useimmissa maissa ollaan ääripäiden välillä, eikä suunta ole aina selvillä.
Toivottavasti sivistys ja lähimmäisenrakkaus toimivat kompasseina.
English version
“The time is out of joint–O curse spite, That I was ever born to set it right!” This is what the Danish prince Hamlet says at the very end of the first act in the version that Paavo Cajander in 1879 translated into Finnish. The language has changed over time, and the latest version of the sentence seems – at least in Finland – to begin with the words “The world is out of place…”. However, the idea behind the expression is as relevant today as it was when it was written some 425 years ago, or as it was in the time in which William Shakespeare’s perhaps most famous play is set: Nothing is as it once was, decay and corruption have taken over the world, and someone is needed to restore the old order. Hamlet feels the task is his own, and when prompted, he takes action to avenge his father’s murder and restore justice and morality, at least within the walls of the small castle. As is often the case in Shakespeare’s plays, everything ends quite tragically. The benefits are reaped by those who instigated it, and those who survive.
For the instigators, Hamlet was just a “useful fool,” a pawn in a power game.
Nowadays, these useful fools feel it is their right and even their duty to incite people against each other, to violate the rights of minorities, to restrict freedom of opinion, freedom of speech, freedom of expression, freedom of science and research, and the right to participate in demonstrations. They can imprison, torture, and kill those who try to uphold their rights. At worst, they commit acts that could be interpreted as treason, for example, testifying against one’s own country in another country’s parliament. The justification for these actions is usually sought in religion or a threat to the nation that must be repelled. In reality, regardless of religion or country, it is always about the desire of a small extremist circle in the background to gain or remain in power.
In other words, a power game.
Unfortunately, this kind of power play can have broad and far-reaching effects. Let’s take an example. US universities and colleges have been required to stop using certain words in their teaching and research and even to scale back their programs focusing on equality, integration, equity, environmental protection and sustainable development. The demands have reached as far as Finland, with US foundations and other funding channels refusing to fund projects that feature banned words or topics. How can one approach a partner whose values include responsibility, sustainable development and equality, and who is striving for carbon neutrality by 2030, in such an atmosphere?
One of our projects is WIN4SMEs, which will create 7 centres of vocational excellence (CoVEs) of workplace innovation across Europe. The CoVEs are formed in cooperation between universities of applied sciences, vocational education institutions and the business community. In Finland, the core of the Finnish CoVE is the trio of Satakunta Chamber of Commerce, Sataedu and SAMK. Each CoVE has its own theme, which it aims to develop and support both in its own region and across Europe. Themes include immigrants, young people, vocational students with special needs, double degrees, and issues related to diversity, equality and integration. The theme of the Finnish CoVE is the latter, and its focus is on older people, women, people with disabilities and other groups that are less visible in working life and management positions.
Our theme is therefore the one that has been particularly in the teeth of the government mentioned above: DEI.
Time will tell what will happen. When I predicted a cold ride for the whole of society in January 2025, I could not have guessed how cold it would be. On the other hand, the world is changing all the time, and the changes can sometimes be rapid and surprising. We have seen that too. Freedom, equality and equity are dreams and ideals as old as humanity. Although they have been trampled to the ground by horse hooves, iron heels and chain tracks of tanks, they still live on. In some countries they are blazing with full flame, in others dreams and ideals are hidden and protected while waiting for better times. In most countries we are between extremes, and the direction is not always clear.
Hopefully, civilization and charity will serve as compasses.
Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu Euroopan unionin osarahoittaman Win4SMEs-hankkeen puitteissa. Näkemykset ja mielipiteet ovat kuitenkin ainoastaan kirjoittajan/kirjoittajien omia eivätkä välttämättä vastaa Euroopan unionin tai Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanoviraston (EACEA) näkemyksiä. Euroopan unionia tai EACEA:ta ei voida pitää niistä vastuussa.
This blog text has been written within the framework of project WIN4SMEs, co-funded by the European Union. Views and opinions expressed are however those of the author(s) only and do not necessarily reflect those of the European Union or the European Education and Culture Executive Agency (EACEA). Neither the European Union nor EACEA can be held responsible for them.
