Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja; Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija
Jatketaan mainosten maailmasta nousevaan ilmiöön. Yhdellä automerkillä oli alkuvuodesta tv:ssä mainos, joka houkutti taas netin syövereihin. Mainos kuvasi ympyrän sulkeutumista ja ajamisen riemua uusiomateriaalista valmistetulla loistoautolla. Onko tarjolla jo tänään? Eipä ole. Milloin sitten? Netistä selviää, että vuonna 2040! Siihen mennessä nyt ehtii tapahtua mitä tahansa. Kierrätysautomallissa sovelletaan kiertotaloutta muotoilussa, kehitysprosessissa ja valmistuksessa. Vuonna 2040 auto on sähköllä toimiva ja valmistettu 100 % uusiokäytettävästä materiaalista ja kaikki osat ovat 100 % kierrätettäviä, näin luvataan.
Yritys haluaa olla kestävä valmistaja, jonka tuotteessa kestävyys on yhdistetty ylellisyyteen.
Niin varmaan moni muukin valmistaja ajattelee ja tekee. Visio nojaa neljän R:n malliin, eli ajattele toisella tavalla, vähennä, käytä uudelleen ja kierrätä (Rethink, Reduce, Reuse, Recycle). Mikä tässä sitten on niin uutta ja ihmeellistä? Ei oikeastaan mitään, paitsi sataprosenttinen kierrätystavoite. Sekään tavoite ei ole mitenkään saavuttamattomissa, sillä jo tänään auton materiaaleista käytetään uudelleen, kierrätetään tai hyödynnetään valtaosa. Kiertotaloudestahan tässä on kysymys ja autoromut on kierrätetty jo kauan.
Romuajoneuvoissa on iso materiaalivarasto. Vuonna 2021 Suomessa romutettiin 106 388 ajoneuvoa (Suomen Autokierrätys Oy https://autokierratys.fi/). Kaikkiaan Suomen teillä kulkee 5,7 miljoona ajoneuvoa, joista 2,7 miljoonaa on henkilöautoja. Kokonaisautomäärä on kuitenkin paljon isompi. (Tilastokeskus https://www.stat.fi/til/mkan/2020/mkan_2020_2021-02-26_tie_001_fi.html). Herääkin kysymys, että mitä autosta kierrätetään tänä päivänä? Olen luennoinut näitäkin asioita jo vuosia, joten en odota löytäväni ihmeellistä ja vallankumouksellista uutta auton kierrätyksestä. Kierrätykseen päätyvästä autosta kun ei jää hyödyntämättä juuri mitään.
Romuajoneuvojen käsittely on direktiivien säätelemää.
Kun auto saapuu viralliselle romuajoneuvon vastaanottopisteelle, siitä poistetaan polttoaineet, öljyt ja muut nesteet, renkaat, akku ja katalysaattorit. Tämä jälkeen auto murskataan: erilleen otetaan teräs, muut metallit ja kevytjae, jossa on mm. tekstiilejä ja muovia. Teräs ja metallit menevät kiertoon uusioraaka-aineeksi ja kevytjae energiajakeeksi. Kaikki materiaalivirrat käsitellään sääntöjen mukaisesti. ”Tuottajan on huolehdittava siitä, että romuajoneuvoista valmistellaan uudelleenkäyttöön tai hyödynnetään muulla tavoin vuodessa yhteensä vähintään 95 prosenttia sekä valmistellaan uudelleenkäyttöön tai kierrätetään vuodessa yhteensä vähintään 85 prosenttia” (Valtioneuvoston asetus romuajoneuvoista sekä vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta ajoneuvoissa, 6 §, https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150123).
Vuoden 2018 tilastojen mukaan ensimmäinen tavoite täyttyy Suomessa ja jälkimmäinenkin melkein. Yritykset hoitavat kierrätyksen hienosti ja myös kehittävät käsittelyprosessejaan, eli EU:n tavoitetasot on varmaan jo tänä päivänä saavutettu. Autojen materiaalit kiertävät hyvin, joten kierrätysmateriaaleista ei ole pula. Vaarallisten aineiden tilalle kehitetään koko ajan uusia ympäristöystävällisiä materiaaleja.
Auton omistajalle kierrätys ei maksa ylimääräistä, sillä tuottajat ovat vastuussa autojen vastaanotosta, käsittelystä ja kierrätyksestä ja niiden kustannuksista. Toisaalta auton ostaja on jo maksanut kierrätyksestä auton ostaessaan ihan samalla tavalla kuin ostaessaan pesukoneen tai autoon uudet renkaat. Tuottajavastuu perustuu EU:n direktiiviin, Suomen jätelakiin sekä tuotekohtaisiin asetuksiin.
Suomessa maksettiin vuonna 2021 ajoneuvon romuttamispalkkio, joka koostui valtion osuudesta 1 000 tai 2 000 euroa ja autoalan 500 euron palkkiosta. Ostettaessa ensirekisteröimätön bensiini, diesel ja ei-ladattavan hybridiauton hyvitystä sai yhteensä 1 500 euroa, jos hiilidioksidipäästöt jäivät alle 120 g/km. Kaasu ja ladattavan hybridiauton (päästöraja 95 g/km) tuki oli yhteensä 2 000 euroa. Täyssähköautoon tukea sai 2 500 euroa, jonka lisäksi oli mahdollista hakea täyssähköauton hankintatukea 2 000 euroa. Kiinnostus romutuspalkkiota kohtaan oli valtava ja varatut määrärahat varattiin loppuun nopeasti. Se mikä saattoi jäädä huomaamatta oli, että romutuspalkkiota pystyi kohdentamaan auton oston sijaan myös sähköpolkupyörän ostamiseen (max. 1 000 euroa) tai joukkoliikenteen lippuihin. (max. 1 000 euroa). Auton ikään oli lisäksi asetettu erilaisia vaatimuksia riippuen siitä mihin romutuspalkkio käytettiin. Lehtitietojen mukaan 7 000 suomalaisista teki ympäristöystävällisemmän valinnan ja etenee nyt sähköpyörällä. Toki sähköpyörän akku on edelleen haasteellinen kierrätettävä, mutta ala kehittyy hurjaa vauhtia. Sähköpyörien maahantuojat ja myyjät antavat ohjeet akkujen oikeaoppisesta kierrätyksestä.
Romutuspalkkiolakeja oli ollut voimassa aiemminkin, mutta vuoden 2020 ja 2021 laki ei romutuspalkkiossa mennyt ihan putkeen, sillä siihen jäänyt porsaanreikä oli tukittava. Osa romutuspalkkiota havittelevista tulkitsi tuen tarkoittavan nippuja, eli useita romuautoja voisi niputtaa yhden uuden auton ostamiseen. Tämä tukittiin hyvin pian vain yhdeksi autoksi yhtä uutta autoa kohden. Uutta romutuspalkkiojärjestelmää ei ole näkyvissä, vaikka sille olisi edelleen tarvetta. Sitähän tukisi jo se, että tukirahat syötiin loppuun viime vuonna vain muutamassa kuukaudessa.
Takaisin autonosien kierrätettävyyteen. Romua on kierrätetty Suomessa jo vuosikymmeniä. Ala on järjestäytynyt, ja ammattikunnan liitto on toiminut kierrätyksessä ja kiertotaloudessa kauan, yli 80 vuotta. Romukauppiaat ovat toteuttaneet kierrätystä ja kiertotaloutta ennen kuin termit olivat edes käytössä. Jos tarvitsi autoon uuden osan, saattoi sellaisen löytää paikallisesta romufirmasta. Vaikka historiassa korostetaan ympäristöystävällisyyttä, ei siitä alkuaikoina ollut todellista käsitystä. Pienissäkin kylissä oli paikallinen autojen ja traktorien korjauspaja, josta palvelua sai kellon ympäri. Monien romufirmojen maaperiä on jouduttu puhdistamaan polttoaineista, öljyistä ja nesteistä, ennen kuin maa-alueelle on voitu sijoittaa uutta rakennuskantaa.
Nykyään tilanne on toinen, sillä romuttamotoiminta vaatii ympäristöluvan.
Sinänsä ihmeellistä on, että useissa kunnissa joudutaan puuttumaan yksityisille tonteille kerättyjen autojen ammattimaisesta purkamisesta aiheutuvaan roskaantumiseen ja maaperän pilaantumiseen. Eikö viesti luvanvaraisuudesta ole mennyt perille? Tietääkö laitonta autojen purkua tekevä syyllistyvänsä ympäristörikkomukseen tai pahassa tapauksessa ympäristörikokseen, josta seuraa tuomio?
Alussa mainittu automainos sopii miltei mihin tahansa automerkkiin, sillä ympäristöasiat ovat vahvasti mukana autojen suunnittelussa ja valmistusprosessissa ja koko auton elinkaaressa. Sähköistyminen on toinen trendi automaailmassa, eli sekään ei ole erotteleva tekijä autoa ostavalle. Ydinkysymys onkin, muuttuuko auton omistaminen jatkossa ja millä tavalla. Lyövätkö kiertotalouden alustatalousmallit läpi yksityisautoilussa? Tilataanko auto tarvittaessa käyttöön alustalta vai otetaanko yhteiskäyttöauto esim. taloyhtiön pihalta? Vai olisiko yksityisliisattu auto sittenkin oman peltilehmän korvike? Kysymyksiä taitaa olla vielä paljon, mutta mahdollisuuksille kannattaa olla avoin.
Autojen kierrätys ja siihen liittyvä kiertotalous on hyvä esimerkki ammattimaisesta ja kestävän kehityksen mukaisesta toiminnasta. Uutta ja ihmeellistä se ei ole, vaikka mainoksissa niin annetaan ymmärtää. Tuore kuluttajatutkimus Aidosti vihreää vai viherpesua? paljasti, että kuluttajat tarvitsevat enemmän tietoa kestävyyden todentamiseksi. Kuluttajat tarvitsevat avointa tietoa ja perusteluja valintojensa tueksi. Ei siis mitään viherhöttöä!
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelman rahoittaman WWW&CE-hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
