Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija
Loma – kuka silloin nyt työasioita ajattelisi? No, miten sitä voi välttääkään. Projektiemme aiheet ovat niin laajoja, että lähes joka mutkassa törmää ilmiöihin, ihmisiin ja tapahtumiin, jotka linkittyvät vähintään yhteen projektiin.
Yrittäjyyttä ja kompetensseja
Olen kohdannut tänäkin kesänä yrittäjiä, joille tärkeintä on asiakastyytyväisyys ja hyvä palvelu. Olen kohdannut yrittäjiä, joille tärkeätä on sopu ja yhteistyö, ja jotka pystyvät kokouksissa sekä tulemaan kuulluiksi että kuuntelemaan muita. Mutta olen kohdannut myös yrittäjiä, joille oman erinomaisuuden pönkittäminen ja oma agenda menevät yli kaiken muun. He eivät kokouksissa kuuntele muita, eivätkä myöskään tule kuulluiksi, koska heidän viestinsä ei erotu kaiken itsekehun ja turhan puheensorinan keskeltä.
Kokouksen jälkeen nämä eivät edes tiedä, mitä on päätetty yksimielisesti. Voi olla, että he vilpittömästi luulevat päätöksen olevan heidän esityksensä mukainen, ja joskus se taas jopa oli sitä, vaikka henkilö itse ei sitä tunnistanut. Olen tavannut yrittäjiä ja poliitikkoja, jotka sanovat tuntevansa kaikki tärkeät ihmiset ymmärtämättä, että jos todella tuntee tärkeän ihmisen, tietää, että tämä ei todellakaan halua sitä huudeltavan kadulla.
Koska eräisiin projekteistamme kuuluu myös yrittäjyyskompetenssin arviointityökalun kehittämistä, olen miettinyt yrittäjälle tyypillisiä ominaisuuksia, miten ne painottuvat eri ihmisissä eri tavoin ja myös sitä, minkälaisia kuvia yrittäjyydestä erilaiset yrittäjäpersoonat antavat suurelle yleisölle ja poliittisille päättäjille.
Mistä tunnistaisi tulevan yrittäjän
Uskon, että yrittäjillä on aika harvoja – jos yhtään – sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat kaikille yhteisiä, ja joista voisi tunnistaa potentiaalisen yrittäjän. Sen sijaan yrittäjiä, jotka ovat menestyneet ja onnistuneet kasvattamaan yrityksiään valtakunnallisiksi tai jopa maailmanlaajuisiksi toimijoiksi, on usein luonnehdittu rehellisiksi, määrätietoisiksi, pitkäjänteisiksi ja tavoitteellisiksi visionääreiksi jotka ottavat huomioon myös sidosryhmiensä edut.
Toisessa ääripäässä ovat monet viime aikoina julkisuudessa olleista ikkunoita, ovia, kattoja, asfaltointeja ja aurinkoenergiajärjestelmiä kauppaavista yrityksistä. Niiden yrittäjiä voitaisiin edellisten termien asemesta luonnehtia pikemminkin termillä ”yritteliäs”. Termiä käyttivät 80-luvun alussa pankit, jotka eivät luottotietoja antaessaan halunneet suoraan sanoa asiakkaidensa olevan taivaanrannanmaalareita ja lurjuksia.
Kokouskäyttäytyminen
Vähänkään menestyneempi yrittäjä on joutunut ja joutuu istumaan lukuisissa kokouksissa. Sitä ei voi välttää. Sitä kutsutaan ajan tuhlaukseksi. Tuhlausta se onkin, jos ei hallita alkeellisimpiakaan kokouskäyttäytymisen sääntöjä. Joskus voikin jokaisen olla syytä muistuttaa itselleen hyvän kokouksen kulmakivistä. Kokouksella tulee aina olla tarkoitus ja esityslista, agenda, joka laaditaan etukäteen ja liitetään kokouskutsuun. Kokoukseen saavutaan ajallaan. Pois jäännistä ilmoitetaan kokouksen kutsujalle sekä omalle varajäsenelle, jos sellainen on olemassa.
Kokous etenee esityslistan mukaan, ja esityslistan aikana puhutaan vain kulloinkin esillä olevista asioista. Vapaan keskustelun aika on, kun puheenjohtaja on päättänyt kokouksen. Puheenvuorot pyydetään puheenjohtajalta ja käytetään puheenjohtajan antamassa järjestyksessä. Puheenvuorossa keskitytään käsillä olevaan asiaan ja käytetään asiallista kieltä ilman tarpeettomia voimasanoja. Kuunnellaan toisten puheenvuoroja ja pyritään välttämään päälle puhumista. Kunnioitetaan toisia ja heidän mileipiteitään, vaikka ei oltaisikaan samaa mieltä.
Puheenjohtajan tehtävä on pitää yllä järjestystä kokouspaikalla. Puheenjohtaja myös muotoilee päätösehdotukset ja mahdolliset äänestysvaihtoehdot ja tarvittaessa varmistaa lopullisen päätöksen sanamuodon.
Sihteeri pitää kokouksesta pöytäkirjaa, joka voi olla joko päätöspöytäkirja tai täydellinen pöytäkirja. Päätöspöytäkirjaan merkitään vain tehdyt päätökset. Täydelliseen pöytäkirjaan kirjataan myös käyty keskustelu. Pöytäkirja tarkastetaan ja allekirjoitetaan sääntöjen edellyttämällä tavalla. Päätökseksi tulee enemmistön kanta. Jos joku on asiasta perustellusti eri mieltä, hän voi ja hänen hänen tulee, välttyäkseen juridisesta vastuusta, sanella pöytäkirjaan eriävä mielipide.
Lyökö Goljat Daavidin?
Järkytyksekseni monivuotinen yhteistyökumppanini kierrätyssektorilla ilmoitti lopettavansa jätepaperin ja -kartongin vastaanoton. Siihenkö uusi jätedirektiivi ja lait johtavat: pienten, usein yleishyödyllisten, toimijoiden poistumiseen suurten monikansallisten megakonsernien tieltä? Ainakin minä antaisin kierrätyksen tuotot mieluummin nuorten harrastustoimintaan kuin miljardööreille, joista ainakin joidenkin aikeet nuorisoa kohtaan ovat uutisten mukaan olleet vähemmän kunniallisia.
Perunaa ja munia! Itsepalvelu!
Markkinointi on yrityksille tärkeätä. Onnistuneet kampanjat jäävät mieliin ja luovat positiivista yrityskuvaa. Jokainen voi itse arvioida, miten seuraava onnistui: Turku – Pori -valtatien varrella on kyltti ”Perunaa ja munia! Itsepalvelu!” Siis… Hetkinen, ymmärrämme kyllä, että perunat voi kaivaa maasta, mutta munat? Pesistäkö ne poimitaan vai peräti itse munitaan?
Pakolainen, siirtolainen, evakko…
Onko pakolainen siirtolainen vai laiton maahanmuuttaja? Ja onko siirtolainen elintasopakolainen? Tai mitä maahan muuttaa, kun puhutaan haittamaahanmuutosta? Haittalevyjä lukkoihin? Joskus tuntuu siltä, että termit ovat levällään kuin ne kuuluisat Jokisen eväät.
Perinteisesti pakolainen on tarkoittanut henkilöä, joka joutuu pakenemaan omasta maastaan sodan, vainon tai muun vakavan henkeen ja terveyteen kohdistuvan uhan vuoksi. Koska pakolainen pakenee jotakin, ainoat, jotka semanttisesti täyttäisivät elintasopakolaisen määritelmän, voisivat olla ne downshiftaajat, jotka hyppäävät pois oravanpyörästä ja muuttavat maalle, pahimmillaan tiettömien taipaleiden taakse. Hehän pakenevat elintasoa.
Siirtolainen taas on henkilö, joka lähtee muualle töitä hakemaan ja tekemään – kuten moni suomalainen viime vuosisadan alussa ja myöhemmin 60- ja 70 –luvulla. Nytkin moni suomalainenkin nuori hankkii kansainvälistä kokemusta ja kielitaitoa menemällä töihin muille maille vierahille. Monet myös jäävät ulkomaille pitemmiksi ajoiksi, jotkut jopa loppuiäkseen.
Koska osa hämmennyksestä on tarkoituksellisesti aiheutettua, olisi suotavaa, että edes suomea ammatikseen kirjoittavat selvittäisivät itselleen ja muille termien merkityksen ja oikean käytön. Ja toivottavaa olisi myös, että lehdistö, tuo vallan vahtikoira, puuttuisi pahimpiin kielikömmähdyksiin.
Ja niin, miten määritellään suomalainen?
Kansallisuus ja suomalaisuus nousivat otsikoihin kesähelteiden välisenä hyytävänä ajanjaksona. Perussuomalaisten vasta valittu puoluesihteeri (HBL 30.6.2019) veti suomalaisuuden rajan suomenruotsalaisten ja saamelaisten väliin todeten lisäksi, että suomalaiseksi synnytään, ei tulla. Eikö Lapin lääni olekaan Suomea? Ja mikä mahtaisikaan olla ruotsinsuomalaisten asema tässä logiikassa?
Mr. Trump Yhdysvalloissa edustaa samaa näkökantaa kehottaessaan värillisiä kongressiedustajia menemään takaisin sinne, mistä ovat tulleetkin. Hän ei tainnut muistaa, että Yhdysvaltain perustuslaki (Constitution) asettaa tarkat vaatimukset niin presidentin kuin kongressiedustajienkin syntyperälle ja kansallisuudelle. Vaatimusten noudattamista myös valvotaan tarkasti.
Presidentin vaimoa nuo vaatimukset eivät koske.
Kehotusta seuranneessa keskustelussa monet muistuttivat, että syntyperä ei ratkaise Yhdysvaltain kansalaisuutta ja isänmaallisuutta vaan se, onko valmis hyväksymään perustuslain ja sen sisältämän moniarvoisuuden ja kaikkien ihmisten arvostamisen.
Meillä Suomessa kirjailija Armas J. Pulla määritteli aikanaan Ryhmy-kirjassaan Yes Plitisimppa isänmaallisuuden kuin sinivalkoiseksi hernekepiksi joka ohjaa kaikkien varsien kasvua. Jos ei keppiä olisi, varret olisivat sikin sokin mullassa, kilpaillen valosta, ja vain vahvimmat voittaisivat.
Moniarvoisuus ja kaikkien ihmisten arvostaminen ovat menestystekijöitä niin valtioille kuin yrityksillekin. Kaikkien kyvyt on saatava käyttöön.
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Erasmus+ ja BSR-ohjelmien rahoittamien hankkeiden puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajalla.
