Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja
Nyt jo edesmennyt hyvä ystäväni, yrittäjä- ja tilintarkastajakollegani, soitti minulle kerran tuohduksissaan. Hän oli juuri saanut Eläketurvakeskukselta (=ETK) arvion tulevasta eläkkeestään. Kuinka se voi olla noin pieni? Minähän maksan sinne tuhansia euroja joka vuosi, hän kauhisteli. Hän, kuten moni muukin, ajatteli eläkevakuutusmaksua tavallisena vakuutusmaksuna, jossa muutaman satasen vuosimaksulla saa satojen tuhansien korvauksen, jos jotain sattuu.
Jos saa. Eli jos olet noudattanut kaikkia annettuja suojeluohjeita.
Vahinkovakuutuksissa vakuutusmaksu lasketaan kahden todennäköisyyden perusteella: Kuinka todennäköisesti vahinko tapahtuu, ja mikä on vahingon todennäköinen odotusarvo. Ensimmäistä tekijää haarukoitaessa myös asiakkaan vahinkohistorialla on merkitystä: Jotkut ovat vahinkoalttiimpia kuin toiset. Odotusarvoon vaikuttaa, paitsi vahingon todennäköisyys, myös vahingon todennäköinen laajuus ja vakuutetun kohteen arvo. Auton vakuutus on tästä hyvä esimerkki: Mitä enemmän vahingottomia vuosia asiakkaalla on, ja mitä harvemmin liikennöidyllä alueella hän asuu, sitä paremmat maksualennukset hän saa, mutta mitä kalliimpi ja harvinaisempi auto on ja mitä tiheämmin liikennöidylle alueelle se on rekisteröity, sitä suurempi on vakuutuksen perusmaksu.
Toki eläkevakuutustakin voi tarkastella samalla tavoin. Riski eläkkeelle jäämiseen on aika suuri.
Useimmat meistä tekevät sen, joku aikaisemmin, joku myöhemmin. ”Vahingon” todennäköisyys on siis lähempänä 100 % kuin 50 %. Tämä nostaa vakuutusmaksua. Vakuutusmäärä, eli eläkevakuutuksen tapauksessa vakuutettu työtulo on toinen vakuutusmaksuun vaikuttava tekijä. Yrittäjäeläkkeessä yrittäjä voi itse määrätä vakuuttamansa työtulon, kunhan se asettuu laissa säädetyn minimin ja maksimin väliin. Ja osa-aikainen yrittäjä voi mennä alarajan allekin perustellusta syystä, jos hän vakuuttaa itsensä vapaaehtoisesti (Eli yrittäjänä tehtävä työ jää alle yrittäjien eläkelain (YEL) alarajan).
Valitettavan moni yrittäjä alivakuuttaa itsensä maksamalla liian pieneen yrittäjäansioon perustuvia eläke- ja tapaturmavakuutusmaksuja. Kun vahingon huomaa joko katsoessaan arviota tulevasta eläkkeestä tai vasta eläkkeelle jäädessään, on jo liian myöhäistä tehdä mitään.
Toinen tapa lähestyä eläkevakuutusta on tarkastella sitä säästönä, jonka saa takaisin tulevina vuosina. Yrittäjä, joka maksaa YEL-maksua 22 % (pyöristetään, koska prosentti vaihtelee vuosittain) ilmoittamastaan yrittäjäansiosta vuodessa, odottaa usein, että hän saa täyden todelliseen ansioonsa perustuvan eläkkeen eläkkeelle jäädessään. Pettymys on karvas, kun hän huomaa, ettei se noin mennytkään.
Ja miten olisikaan voinut mennä.
Yrittäjä, joka on ollut 20 vuotta palkollisena ja 20 vuotta yrittäjänä, on maksanut itselleen 20 v x 22 % eli 4,4 vuoden ansion, johon toki tulee päälle mahdollinen korko ja indeksikorotus. Työnantajan maksama eläkemaksu johon työntekijäkin on toki oman pienen osuutensa antanut, tuo työvuosista toisen 4.4 vuotta. Yhteensä tuo tekee 8,8 vuotta. Karkeasti laskettuna noin pitkän ajan henkilö voisi saada eläkettä, joka olisi lähellä sitä työtuloa, johon hänen maksunsa perustuvat. Kun ihmiset kuitenkin nykyään elävät kauemmin, ei 8,8 vuoden maksettu eläke riitä. Eliniän odote vuonna 2019 oli miehillä 79 ja naisilla 85 vuotta kun se eläkejärjestelmän luomisen aikaan oli n 65 vs 74 vuotta. Keskimääräinen eläköitymisikä työeläkejärjestelmässä oli vuonna 2020 61,9 vuotta. Jos eläkkeemme olisi pelkästään työnantajien maksamien ja omien maksamiemme eläkemaksujen varassa, maksamamme eläke riittäisi suunnilleen puoliväliin eläkevuosiamme.
Laskennallisesti.
Eläkejärjestelmämme ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Koska yleistä eläkejärjestelmää luotaessa valtaosalla eläköityvistä ei ollut minkäänlaista aikaisempaa eläkevakuutusta, oli lähdettävä monimutkaisemmalla mallilla liikkeelle. Eläkevakuutusmaksujen tulovirta jakautuu kahtia. Osa kerättävistä varoista rahastoidaan tulevien vuosien eläkkeisiin, ja osa käytetään nykyisten eläkkeiden maksuun. Ennen eläkeikää kuolleiden eläkemaksut eivät palaudu suoraan perillisille vaan jäävät eläkevaroihin, joista sitten toki maksetaan leskeneläkkeet ja alaikäisten lasten eläkkeet.
Kaiken kaikkiaan nykyinen eläkejärjestelmämme ja eläkevakuutusmaksumme on mitoitettu niin, että täyden työuran tehnyt on kerryttänyt itselleen eläkkeen, joka vastaa noin 60 % eläkemaksun perustana kulloinkin olleesta ansiosta. Jatkamalla työssä pidempään kuka tahansa voi kasvattaa omaa eläkettään. Yrittäjä voi vaikuttaa eläkkeeseensä myös mitoittamalla vakuutuksensa perustana olevan yrittäjäansion todellista työpanostaan vastaavaksi.
Oikein mitoitettu yrittäjäansio ja sitä kautta saatu parempi eläketurva kun tekevät myös sukupolvenvaihdoksen ja yrityksestä luopumisen helpommaksi.
Kun olimme aikamme käyneet eläkeasioita edellä kuvatulla tavalla läpi, ystäväni rauhoittui. Kyllähän hän näitä asioita asiakkailleenkin korostaa, mutta omalle kohdalle sattuva konkreettinen esimerkki toimi shokkina, joka avasi silmät.
Valitettavasti hän ei koskaan nähnyt, millaiseksi hänen eläkkeensä olisi lopulta muodostunut.
Kaikki edellä esitetty on rankasti yksinkertaistettua ja luvut ja laskelmat ovat suuntaa antavia, eivät absoluuttisia totuuksia. Jos tarvitset konkreettista esimerkkiä, tarkista omat tai asiakkaasi arvot ja prosentit vakuutusyhtiöstä. Vakuutusyhtiöitä kannattaa myös vertailla. Eri vakuutusyhtiöiden eläkemaksuista kertyvälle pääomalle keräämä tuotto saattaa vaihdella huomattavasti sijoitustoiminnan onnistumisesta riippuen.
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Interreg BSR -ohjelman rahoittaman Inbets+ -hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
