Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja
Kun olin lapsi, vierailimme taajaan perhetuttujemme ja isoäitini kaukaisten sukulaisten luona. Talo oli vanha maatalo, josta lehmät oli aikoja sitten pantu teuraaksi ja pellot vuokralle. Taloa asuttivat tuolloin jo 70 käyvä pariskunta ja yli yhdeksänkymppinen syytinkiläismummo, jonka suhde talon asukkaisiin ei oikein koskaan minulle auennut. Oletin hänen olevan jommankumman puoliskon äiti, mutta varma asiasta en ollut.
Talon tuvan ovenpielessä oli esine, joka kovasti kiinnosti alle kouluikäistä pojannassikkaa, ja jota piti aina päästä, kiertämään kun kylään menimme. Tuo esine, vanha seinään kiinnitetty kahvimylly, ei pelkästään ehkä olisi riittänyt antamaan aihetta tähän kirjoitukseen, mutta myllyn vieressä seinällä oli kaksi koukkua, joissa kummassakin riippui harsopussi. Pussien yläpuolelle oli vanhanaikaisin kirjaimin tekstattu ”Första sumpen” ja ”Andra sumpen” – siis ”Eka sumppi” ja ”Toka sumppi”.
Nyt nuoremmat ovat varmasti huuli pyöreänä. Mitä ihmettä.
Aikana, jolloin kahvi oli kallista, tai sitä ei aina saanut, purut käytettiin kolmeen kertaan. Homma toimi esimerkiksi niin, että kun keitettiin vieraskahvia, pannuun laitettiin uutta vasta jauhettua purua, joka sitten keiton jälkeen kuivattiin ja pantiin första sumpen -pussiin. Kun keitettiin kotiväelle, otettiin puru första sumpen -pussista, kuivattiin keiton jälkeen ja laitettiin andra sumpen -pussiin, ja kun keitettiin palkollisille tai muuten vähempiarvoisille, otettiin puru andra sumpen -pussista. Myös erilaiset variaatiot, kuten kolmannes kustakin pussista, olivat eri paikkakunnilla yleisiä.
Kahvinpuruilla oli todellista uusiokäyttöä.
Viime viikon blogissamme puhuttiin kahvinporoista, ja siitä, kuinka ylijäämäkahvia ja poroja ei tulisi heittää viemäriin. Peräänkuulutimme myös yrityksiä, jotka lähtisivät keräämään ja hyödyntämään tuota uusioraaka-ainetta. Kuin vastauksena tuohon YLE kertoi tiistaina 22.2.2022 sivuillaan yrityksestä, joka haluaa korvata käyttämäänsä turvetta kahvijätteellä ja kerää tällä hetkellä kuutioittain kahvinporoja liikenneasemilta. Yritys, Berner Oy, kerää kahvinpuruja käyttääkseen niitä raaka-aineena multatuotteissaan. Erityisesti vilkkaasti liikennöityjen valtateiden varsilla käyttökelpoista jätettä syntyy paljon. Ylen haastatteleman liikenneaseman pitäjän mukaan 150 litran säkki saadaan päivässä täyteen. Berner Oy:n lisäksi mukana kokeilussa ovat jätehuoltoa edustava Lassila&Tikanoja ja Neste-liikenneasemat omistava Kesko Oyj sekä Tikalan Oy Saarijärveltä, jolle kahvinporot toimitetaan kompostoitavaksi ja edelleen käytettäväksi turpeen korvaavana raaka-aineena puutarhatuotteisiin, joissa kahvinporojen osuus voi olla jopa kolmasosa. Kahvinporot sisältävät ravinteita ja sitovat kosteutta, joten ne muodostavat hyvän perustan luonnonmukaiselle kasvualustalle.
Tuotekehittely ja kompostointi ottavat kuitenkin aikansa, ja ensimmäisiä kaupallisia tuotteita voi odottaa markkinoille aikaisintaan vuoden päästä keväällä.
Sillä välillä voimme toivoa, että kekseliäs mieli toisi muitakin innovatiivisia ja kaupallistamiskelpoisia käyttötarkoituksia kahvinpuruille ja muille tähän saakka pelkästään jätteiksi mielletyille modernin yhteiskunnan tuotoksille. Voisiko kahvinporoista, muiden öljypitoisten kasvinosien ohella, puristaa, tislata tai liuottaa öljyä, joka voitaisiin jalostaa biopolttoaineeksi? Olisiko prosessista jäljelle jäänyt kuitujäte soveliasta erilaisten biohajoavien tuotteiden raaka-aineeksi? Miten prosessista saataisiin kustannus- ja energiatehokas ja siten kannattava?
Avoimia kysymyksiä todellisen, taloudellisesti tehokkaan ja kestävän uusiokäytön tiellä on vielä paljon. Etenkin aineiden, jotka tähän asti on mielletty pelkästään jätteeksi, hyödyntäminen on vasta alkutekijöissään. Tähän asti on ollut helpompaa ja edullisempaa – ja valitettavasti myös hyväksyttyä – haudata jätteet kaatopaikoille ja meriin tai polttaa taivaan tuuliin. Joskus jopa keräämättä syntyvää lämpöenergiaa talteen.
Ympäristön tila, ilmaston muutos ja maapallon lämpeneminen ovat muuttaneet näkemyksiä. Tutkimustyötä tehdään monella eri rintamalla. Valitettavasti saattaa käydä niin, että Euroopan nykytilanne, etenkin jos se laajenee nykyisestään ja tuo akuutin energia-, ruoka- ja raaka-ainepulan useimpiin Euroopan maihin, toimii samalla uusiokäytön ja kestävän talouden suurimpana katalysaattorina.
Sodasta itsessään ovat kestävän kehityksen tavoitteet niin kaukana kuin voivat olla, mutta teknistä kehitystä ne ovat, kumma kyllä, aina edistäneet.
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelman rahoittaman WWW&CE-hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
