Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja
English version: Click the link
Myös vastuullisuus herätti kesän aikana ajatuksia. Vastuullisuus, joka on olennainen adjektiivi kuvattaessa kestävää toimintaa, ei koske vain liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä, vaan kaikkia yhteisöjä ja organisaatioita. Mitä haavoittuvampia ryhmiä toimintaan osallistuu, sitä tiukemmin organisaation johdon ja toimintojen vetäjien pitää tarkkailla omia toimintatapojaan eri sidosryhmien ja myös täysin ulkopuolisten silmin: Onko se, mitä tehdään, juridisesti, eettisesti ja moraalisesti kestävällä pohjalla? Onko se, että näin on aina tehty, kestävä peruste jatkaa toimintamalleja, jotka joku voi kokea loukkaaviksi, syrjiviksi tai muuten epäsopiviksi.
Epäilyjä epäasiallisista toimintatavoista on aika ajoin tullut julkisuuteen yritysten lisäksi myös akateemisessa ja urheilumaailmassa
Kesän aikana ainakin kaksi ei-niin-vastuullista huippu-urheilun toimintatapaa sai päätöksensä. Toinen, jossa miesoletettua syytettiin epäasiallisesta käytöksestä, johti likipitäen julkisiin hirttäjäisiin, toinen, jossa naisoletetun päävalmentajan esitettiin toimineen tavalla, joka oli selvästi useamman eri työsuhteita säätelevän lain vastainen, hoidettiin paljon pienemmällä julkisuudella. Kolmas tapaus olikin sitten mielenkiintoinen: Ex-huippu-urheilijan, naisoletetun, joka toimi miesoletettujen joukkueen taustatehtävissä, väitettiin syyllistyneen seksuaaliseen häirintään. Ilmoituksen oli tehnyt tilanteessa täysin ulkopuolinen henkilö, eivätkä väitetyn häirinnän kohteet olleet kokeneet tulleensa millään muotoa häirityiksi tai muuten epäasiallisesti kohdelluiksi.
Vaikka on selvää, että kaikki kolme syytettyä olisivat voineet kukin omassa tilanteessaan toimia toisin, harkitummin, aikuismaisemmin, aloin miettiä vastuullisen ja eettisen toiminnan monia ulottuvuuksia. Kuinka eettistä on, että hyvien tapojen vastainen mutta laillisuuden rajoissa pysyvä toiminta johtaa rankempaan myllytykseen kuin selkeästi lakeja rikkova toiminta. Mikä määrää rangaistuksen ankaruuden? Syytetyn sukupuoli vai julkisuusarvo? Ja kenellä, ja missä tilanteessa, on oikeus tehdä ilmoitus epäasiallisesta käytöksestä ja käynnistää kenties vuosia kestävä henkisesti raskas prosessi, jossa syytönkään ei aina saa nimeään puhdistetuksi?
Ainakin pitäisi vaatia, että joku on todella kokenut joutuneensa epäasiallisen käytöksen kohteeksi, käytös tai toiminta rikkoo tasa-arvolain, yhdenvertaisuuslain, työsopimuslain tai muun lainsäädännön periaatteita, tai että epäasiallinen toiminta edustaa sellaista hierarkkisen vallan käyttöä, jota ei objektiivisesti katsottuna voida pitää perusteltuna. Selkeissä tapauksissa kaikki kolme ehtoa täyttyvät, vaikka tekijä itse ei sitä tiedostakaan.
Kannattaa siis muistaa, että vastuullisuus on osa jokaisen työntekijän työhön liittyvää osaamista.
Yksi vastuullisuuteen liittyvä ilmiö, jota monikaan organisaatio ei miellä riskiksi, on mallista oppiminen. Jos organisaation johto antaa omilla toimillaan viestin, ettei säädöksillä, ohjeilla, yleisillä normeilla ja koodeilla, liittyvät ne sitten pukeutumiseen, seksuaaliseen häirintään, rasismiin, yhdenvertaisuuteen tai vaikkapa esteettömyyteen, ole niin väliä, viesti välittyy läpi koko organisaation ja leviää myös ympäröivään yhteiskuntaan, etenkin, jos kyse on valtakunnallisen urheilujärjestön, yliopiston tai korkeakoulun tapaisesta laajan kosketuspinnan ympäristöönsä omaavasta toimijasta.
Vielä vaarallisempaa on, jos jokin tuollainen taho alkaa aktiivisesti edistää epäasiallista käyttäytymistä.
Toinen helposti unohdettava vastuullisuuteen liittyvä piirre on, että vastuullisuus ei koskaan ole yksiulotteinen tai yksiselitteinen suure, vaan jokainen taho tarkastelee toimintaa omista näkökulmistaan. Yrityksen ja omistajien näkökulma on yrityksen etu, työntekijät tarkastelevat omia intressejään, ulkopuoliset mittaavat tapahtumia suhteessa yleisiin ja kunkin henkilökohtaisiin moraalinormeihin. Tämä johtaa siihen, että yrityksen, sen johdon tai työntekijän tekemä toimi, joka yrityksen näkökulmasta voi olla välttämätön tai ainakin perusteltu, ei välttämättä saa suuren yleisön sympatiaa puolelleen. Joskus reaktiot voivat jopa pakottaa luopumaan suunnitellusta tai jo toteutetustakin operaatiosta.
Suunnitelmien ja omien toimien tarkasteleminen myös ulkopuolisen silmin on vastuullista viisautta.
Brain activity – on vacation? – 2022 part 2
Responsibility also raised thoughts during the summer. Responsibility, which is an essential adjective when describing sustainable operations, applies not only to companies engaged in business, but to all communities and organizations. The more vulnerable groups are involved in the activity, the more strictly the organization’s management and the heads of operations should observe their own methods of operation through the eyes of different stakeholders and completely outsiders: Is what is being done legally, ethic and morally on a sustainable basis? Is the fact that it has always been done this way a sustainable basis to continue operating models that someone may find offensive, discriminatory, or otherwise inappropriate.
Suspicions of improper operating methods have more and less regularly become public, not only in companies, but also in the academic and sports worlds.
During the summer, at least two not-so-responsible practices in elite sports were concluded. One, in which the alleged male was accused of inappropriate behaviour, almost led to public hangings, the other, in which the alleged female head coach was shown to have acted in a way that was clearly against several laws regulating different employment relationships, was handled with much less publicity. The third case was interesting: An ex-top athlete, supposedly a woman, who worked in the background of a team of supposedly men, was allegedly guilty of sexual harassment. The notification had been made by a person completely outside the situation, and the subjects of the alleged harassment had not felt that they had been harassed in any way or otherwise inappropriately treated.
Although it is clear, that all three defendants could have acted differently, more thoughtfully, more maturely in their own situation, I began to think about the many dimensions of responsible and ethical action. How ethical is it that an action that goes against good manners but stays within the limits of legality leads to a more severe consequences than an action that clearly violates the law. What determines the severity of the punishment? Gender or publicity value of the accused? And who, and in which situation, has the right to report inappropriate behaviour and start a mentally heavy process that may last for years, and in which even the innocents do not always get their name cleared?
At the very least, it should be required that someone has really felt that they have been subjected to inappropriate behaviour, that the behaviour or action violates the principles of the Equality Act, the Non-Discrimination Act, the Employment Contracts Act, or other legislation, or that the inappropriate action represents a use of hierarchical power that cannot be considered justified when viewed objectively. In clear cases, all three conditions are met, even if the violator him- /herself is not aware of it.
It is worth remembering that responsibility is a part of competences required from every employee.
One phenomenon related to responsibility, which many organizations do not consider as a risk, is learning from a model. If the organization’s management sends a message by its own activities, that regulations, instructions, general norms and codes, whether they are related to dress, sexual harassment, racism, equality or, for example, accessibility, do not matter, the message is transmitted throughout the entire organization and also spreads to the surrounding society, especially if it is about an actor with a wide contact surface with its environment, such as a national sports organization, university or college.
It is even more dangerous if such an entity actively promotes improper behaviour.
Another easily forgotten feature related to responsibility is that responsibility is never a one-dimensional or unequivocal quantity, but each entity examines the operation from its own perspectives. The perspective of the company and the owners is the company’s interest, employees look at their own interests, outsiders measure events in relation to general and each individual’s personal moral standards. This leads to the fact that an action taken by the company, its management, or an employee, which from the company’s point of view may be necessary or at least justified, does not necessarily win the sympathy of the general public. Sometimes the reactions can even force you to abandon a planned or already implemented operation.
Questioning your plans and your own actions also with the eyes of an outsider is responsible wisdom.
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelman rahoittaman Sustainabuild -hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
This article was written in the framework of the Sustainabuild-project funded by the European Union’s Erasmus + program. The sole responsibility for the views expressed in this article lies with the authors.
