Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja
English version – Click the link
Minulla on ollut tapana sanoa, että valtaosassa maailman sodista on ollut pohjimmiltaan kyse uskonnosta. Siitä, kenen usko on se ainoa oikea, Yleensä voittaja on tulkinnut voiton osoittavan, että oma usko on se lopullinen totuus. Kumma kyllä, jokainen näkemys tuntuu vuoroin voittaneen, vuoroin hävinneen. Johtopäätökset tästä voi jokainen tehdä itse. No, joka tapauksessa näissä kahdessa viimeisessäkin kahakassa näyttää ensi silmäyksellä ja yhden diktaattorin ja yhden sellaiseksi pyrkivän kommentteja lukien olla kysymys samasta aatteen ei-niin-jalosta taistelusta. Toisessa vastakkain on asetettu vanhoillisortodoksinen mystis-hengellinen maailmankatsomus ja läntinen maallistunut maailmankuva, ja toisessa yritetään esittää kyseessä olevan vanhoillisen islamilaisen elämänkatsomuksen ja vapaamielisen länsimaisen maailmankatsomuksen välinen kaksintaistelu.
Todellisuudessa molemmissa on kyse energiasta.
Venäjä havittelee Ukrainan valtavia harvinaisten maametallien varantoja. Maametallien, joita tarvitaan kasvavia määriä uusiutuvan energian tuottamiseen ja varastoimiseen. Samojen varantojen perässä on myös Yhdysvallat, joka teki – tai ainakin pyrki tekemään – jättimäisen sopimuksen varantojen hyödyntämisestä. Sopimuksen täytäntöönpanohan riippuu siitä, kuka noita varoja hallitsee, minkä Mr. Trump tuntuu tällä hetkellä unohtaneen. Lähi-Idässä taas sodan perimmäinen taustatekijä on öljy. Se, kuka hallitsee ja kontrolloi Persianlahden öljyn tuotantoa ja kuljetusta. Se, että kriisi leimahti juuri nyt, johtunee erään henkilön egosta ja Israelin pääministerin kyvystä manipuloida kyseistä egoa. Mutta niin tai näin, avoin konflikti on jo pitkään ollut pelkkä ajan kysymys.
Se, että konflikteihin on molemmissa tapauksissa heittäydytty selvästi valmistautumattomina, on maailmanrauhan kannalta huolestuttavaa. Ukraina osoitti, että Venäjän armeija ei ollutkaan niin vahva ja voittamaton, kuin useimmat, ja jopa Venäjä itse tuntuivat uskovan. Yhdysvaltojen armeijalle komennettiin hyökkäykseen tilanteessa, jossa olosuhteet ovat hyökkääjän kannalta jo perusasetelmaltaan vaativammat: Ollaan hyvin kaukana emämaasta. Joukkojen ja aseiden kuljetus ja huolto on tehtävä pitkän merimatkan yli, ja vastassa ei ole yhtenäinen keskusjohtoinen armeija vaan joukko alueellisia motivoituneita ja osin jopa fanaattisia vallankumouskaartin yksiköitä, joilla on omat komentajansa, ja jotka vain rajoitetusti ovat kuuliaisia poliittiselle keskusvallalle. Nykyinen uskonnollinen johtaja taas ainakin länsimaisissa tiedotusvälineissä esiintyneiden tietojen ja huhujen perusteella edustaa ainakin kahdessa mielessä jotain, jota fundamentalistinen islam kavahtaa. Hyökkäyksellään Yhdysvallat lisäksi toteutti yhden Macchiavellin pääteeseistä: Jos haluat yhdistää eripuraisen kansan, hanki sille ulkoinen vihollinen.
En löisi kovin paljon vetoa USA:n kannalta positiivisen lopputuloksen puolesta.
Ja jos niin käy, maailma saattaa olla enemmän kuin liemessä. Yhdysvallat ja Venäjä ovat molemmat ylimielisellä politiikallaan hankkineet enemmän vihollisia kuin todellisia ystäviä. Havaitessaan entiset supervallat heikoiksi nämä saattavat yltyä haastamaan näitä ja haalimaan näiden etupiiriin kuuluneita maita ja alueita omaan etupiiriinsä. Erityisesti kiinnostavat alueet, joilla on kriittisiä mineraaleja ja metalleja, öljyä ja kaasua, ja vettä. Väestöstä uudet valtaajat tuskin ovat kauhean kiinnostuneita. Kukapa nyt haluaisi potentiaalisia kapinallisia riesakseen. Joukkotuhoaseiden käyttö saattaakin saada aivan uusia mittasuhteita. Ja mitä tekee siinä vaiheessa Kiina, joka on jo nyt osoittanut suurta mielenkiintoa Taiwanin lisäksi koko Kiinanmeren aluetta kohtaan. Meren pohjasta kun arvellaan löytyvän huomattavia kaasu- ja öljyesiintymiä.
Tuossa tilanteessa – jäädessään alakynteen – sekä Yhdysvaltain että Venäjän ydinasedoktriinit sallivat ja jopa ohjaavat ydinaseiden käyttöön.
Pelottava tulevaisuudenkuva, eikö totta. Jos ajattelemme, että kaiken taustalla on kaksi ihmiselle ja nykyiselle elämänmuodolle tärkeätä asiaa, energia ja vesi, voimme ehkä löytää toisenkin skenaarion: Kehittämällä tekniikkaa ja elämäntapojamme niin, että kriittiset raaka-aineet, energia ja puhdas juomakelpoinen vesi riittävät, eikä niukkuutta niiden suhteen ole näköpiirissä, voimme pienentää myös tulevien konfliktien riskejä. Monet hankkeistamme, kuten esimerkiksi jo päättynyt WWW&CE ja nyt loppusuoralla oleva Easy Energy ovat kukin omista lähtökohdistaan pyrkineet edesauttamaan tätä.
English version
t’s about energy
I’ve always said that most of the world’s wars have been fundamentally about religion. About whose faith is the only right one. Usually, the winner has interpreted the victory as showing that their own faith is the ultimate truth. Oddly enough, every view seems to have won and lost in turns. Everyone can draw their own conclusions about this. Well, in any case, the latest two skirmishes seem, at first glance and from reading the comments of one dictator and one aspiring dictator, to be about the same not-so-noble battle of ideas. In one, the orthodox mystical-spiritual worldview is set against the western secularized worldview, and in the other, an attempt is made to present the duel as being between the orthodox Islamic worldview and the liberal western worldview.
In reality, in both crises, the question is about energy.
Russia is after Ukraine’s vast reserves of rare earth metals. Earth metals, which are needed in increasing quantities to produce and store renewable energy. The same reserves are also being sought by the United States, which made – or at least tried to make – a gigantic agreement on the exploitation of the reserves. The implementation of the agreement depends on who controls those resources, which Mr. Trump seems to have forgotten at the moment. In the Middle East, the ultimate underlying factor in the war is oil. Who owns and controls the production and transportation of oil in the Persian Gulf. The fact that the crisis has flared up right now is probably due to the ego of one person and the ability of the Israeli prime minister to manipulate that ego. But in one way or another, open conflict has long been a matter of time.
The fact that in both cases people have clearly thrown themselves into the conflicts unprepared is worrying for world peace. Ukraine showed that the Russian army was not as strong and invincible as most, and even Russia itself, seemed to believe. The US military was ordered to attack in a situation where the conditions are by default more demanding for the attacker: The army is very far from the mother country. The transportation and maintenance of troops and weapons must be done over a long sea voyage, and what we are facing is not a unified centrally-led army but a group of regional, motivated, religious, and sometimes even fanatical Revolutionary Guard units with their own commanders who are only to a limited extent obedient to the central political authority. The current religious leader, on the other hand, at least based on information and rumours appearing in the Western media, represents in at least two senses something that fundamentalist Islam shuns. With its attack, the USA also implemented one of Machiavelli’s main theses: If you want to unite a divided nation, get an external enemy.
I wouldn’t bet much on a positive outcome for the US.
And if that happens, the world may have further bigger than smaller troubles. The USA and Russia have both made more enemies than true friends with their arrogant policies. When these enemies perceive the former superpowers as weak, they may challenge them and bring countries and regions that were part of sphere of interest of former super nations into their own sphere of interest. Of particular interest are regions with critical minerals and metals, oil and gas, and water. The new invaders are unlikely to be very interested in the population. Who would want potential rebels to increase one’s troubles? The use of weapons of mass destruction may take on completely new dimensions. And what will China, which has already shown great interest in Taiwan as well as the entire South China Sea region, do at that point? Considerable gas and oil deposits are thought to be found on the seabed.
In that situation – on the losing side – both the US and Russian nuclear doctrines allow and even direct the use of nuclear weapons.
A frightening picture of the future, isn’t it? If we think that behind everything are two things that are important to humans and our current way of life, energy and water, we can perhaps find another scenario: By developing our technology and lifestyles so that the critical raw materials, energy and clean, drinkable water, are sufficient and there is no shortage of them in sight, we can also reduce the risks of future conflicts. Many of projects of SAMK, such as the already completed WWW&CE and the Easy Energy, that is now nearing completion, have each sought to contribute to this from their own starting points.
Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu Euroopan unionin Interreg Baltic Sea Region -ohjelman osarahoittaman Easy Energy -hankkeen puitteissa. Näkemykset ja mielipiteet ovat kuitenkin ainoastaan kirjoittajan/kirjoittajien omia eivätkä välttämättä vastaa Euroopan unionin tai Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanoviraston (EACEA) näkemyksiä. Euroopan unionia tai EACEA:ta ei voida pitää niistä vastuussa.
This blog text has been written within the framework of project Easy Energy, co-funded by the Baltic Sea Region programme of the European Union. Views and opinions expressed are however those of the author(s) only and do not necessarily reflect those of the European Union or the European Education and Culture Executive Agency (EACEA). Neither the European Union nor EACEA can be held responsible for them.
