Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja
English version: Click the link
Turvallinen tila – mikä se on? Turvallisen tilan käsitteeseen törmää nykyaikana lähes päivittäin. Ainakin monissa kokouksissa ja seminaareissa kokouksen aluksi lavalle astuu, tai, jos kokous on on-line, linjoille tulee henkilö, joka julistaa tässä tilaisuudessa noudatettavan turvallisen tilan periaatteita. Seuraavaksi kankaalle tai näytölle ilmaantuu joukko sääntöjä, joita läsnäolijoiden tulisi noudattaa, ja lopuksi kerrotaan, keneen tulee ottaa yhteyttä, jos kokee tulleensa häirityksi.
Viimeistään tässä vaiheessa monet saattavat tuntea olonsa turvattomaksi, monestakin syystä.
Ovatko hyvät käytöstavat ja toisen ihmisen kunnioittaminen nykyaikana niin harvinaisia, että niistä täytyy huomauttaa? Voiko tässä edes istua ilman, että joku KOKEE tulevansa häirityksi? Uskaltaako avata suutaan välttymättä vihapuhujan leimalta? Uskaltaako tarkkailla ympärillään olevaa maailmaa tulematta leimatuksi stalkkariksi? Uskaltaako ylipäänsä tehdä mitään?
Ihminen, joka rakastaa kieltä ja sanoja, ja joka pitää sanojen sivumerkityksillä leikkimisestä, on auttamatta out nykyisessä sosiaalisessa ilmapiirissämme. Kun kielemme on köyhtynyt tekoälyn käytön ja koneellisten käännösten lisääntymisen, kielellisesti lahjakkaiden ihmisten tekemistä käännöksistä luopumisen ja lukemisen vähenemisen vuoksi, siitä on pudonnut pois paljon kontekstisidonnaisia sivumerkityksiä. Tekoäly kun ymmärtää parhaiten kieltä, jossa yhdellä sanalla on yksi tarkkarajainen merkitys. Samaan aikaan Mielensäpahoittajasta, jonka piti olla vain parodia ikääntyneestä suomalaismiehestä kaikkine ennakkoluuloineen, luutuneine sovinnaisuuskäsityksineen ja asenteineen, onkin tullut modernin ihmisen esikuva.
On oikein muotia ja jopa suotavaa pahoittaa mielensä kaikesta, mikä poikkeaa siitä, mihin on tottunut, tai oikeammin, mihin somevaikuttajat ovat tottuneet.
Tämä maailmankuva, jonka nimeen myös useimmat turvallisen tilan puolesta agitoivat vannovat, on vastakohta turvallisen tilan idealle, sille, että pyritään yhdessä luomaan sellaiset olosuhteet, joissa jokainen tuntee olevansa tervetullut sellaisena, kun on. Olosuhteet, joissa extrovertin ei tarvitse jännittää ja pelätä tulevansa julkisesti teilatuksi, jos vastapuoli tulkitseekin viattoman sanaleikin joksikin muuksi, eikä introvertin tarvitse tuntea oloaan epämukavaksi, koska joku yrittää koko ajan keskustella hänen kanssaan. Olosuhteet, joissa ymmärretään, että meitä on Marsin ja Venuksen lisäksi Jupiterista ja Saturnuksesta, ja jopa kauempaa, ja jokainen on oikeutettu sekä koskemattomuuteen että oikeusturvaan – oikeuteen olla joutumatta ylireagoinnin ja aiheettomien syytösten kohteeksi.
Turvallinen tila merkitsee tai sen pitäisi merkitä – ainakin työelämässä – myös sitä, että jokainen tulee huomioiduksi todellisen osaamisensa ja todellisten ansioidensa perusteella, ilman että ulkoiset ja toisarvoiset piirteet kuten sukupuoli, ulkonäkö, uskonto, etninen tausta, seksuaalinen suuntautuminen, ikä tai vammaisuus vaikuttaisivat mahdollisuuksiin negatiivisesti. Positiivinen syrjintä, joka on laillista ainakin tasa-arvovaltuutetun ja yhdenvertaisuusvaltuutetun tulkintojen mukaan, on ehkä parantanut asiaa etnisten vähemmistöjen, sukupuolivähemmistöjen ja naisoletettujen osalta, mutta samaan aikaan ikääntyneet ja vammaiset ainakin kokevat itseensä kohdistuneen syrjinnän työmarkkinoilla ja työpaikoilla lisääntyneen.
Taloudellisen laskukauden myötä vähentyneistä työpaikoista kilpailee suurempi joukko.
Turvallisen tilan käsite saattaakin tarvita tuekseen uusia innovaatioita ja ehkä jopa uudelleen määrittelyä tai uutta termistöä, jotta yhteiskuntamme olisi turvallinen tila ihan jokaiselle.
English version
Safe space
Safe space – what is it? The concept of safe space is encountered almost daily these days. At least in many meetings and seminars, at the beginning of the meeting, a person takes the stage, or, if the meeting is online, the lines, and announces the principles of the safe space to be followed at this event. Next, a set of rules appear on the screen or screen that those present should follow, and finally, they are told who to contact if they feel they have been disturbed.
At the latest at this point, many may feel unsafe, for many reasons.
Are good manners and respect for another person so rare in this day and age that they need to be pointed out? Can you even sit here without someone FEELING that they are being disturbed? Do you dare to open your mouth without being labelled a hateful speaker? Do you dare to observe the world around you without being marked a stalker? Do you dare to do anything at all?
A person who loves language and words, and who likes to play with the connotations of words, is helpless in our current social climate. As our language has become impoverished due to the use of artificial intelligence and the increase in machine translations, the abandonment of translations made by linguistically talented people, and the decline in reading, many context-related connotations have fallen out of it. Artificial intelligence understands language best when a single word has one clearly defined meaning. At the same time, Mielensäpahoittaja (“Man Who Always Becomes Sad”), who was supposed to be just a parody of an elderly Finnish man with all his prejudices, ossified notions of convention, and attitudes, has become a model of modern human.
It is very fashionable and even desirable to be offended by everything that deviates from what you are used to, or rather, what social media influencers are used to.
This worldview, which most safe space activists swear by, is the opposite of the idea of a safe space, of working together to create conditions where everyone feels welcome just as they are. Conditions where an extrovert doesn’t have to worry about being publicly ridiculed if an innocent pun is misinterpreted by the other person, and an introvert doesn’t have to feel uncomfortable because someone is constantly trying to discuss with him/her. Conditions where it is understood that we are not only from Mars and Venus, but also from Jupiter and Saturn, and even further, and everyone is entitled to both immunity and legal protection – the right not to be the target of overreaction and unfounded accusations.
A safe space also means or should mean – at least in working life – that everyone is considered based on their real skills and real merits, without external and secondary characteristics such as gender, appearance, religion, ethnic background, sexual orientation, age or disability negatively affecting opportunities. Positive discrimination, which is legal at least according to the interpretations of the Equality Ombudsman and the Non-Discrimination Ombudsman, may have improved the situation for ethnic minorities, sexual minorities and presumed women, but at the same time, the elderly and disabled at least experience increased discrimination against themselves in the labour market and workplaces.
With the economic downturn, a larger group of people are competing for fewer jobs.
The concept of a safe space may need new innovations and perhaps even a redefinition or new terminology to support it, so that our society is a safe space for everyone.
Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu Euroopan unionin osarahoittaman Win4SMEs-hankkeen puitteissa. Näkemykset ja mielipiteet ovat kuitenkin ainoastaan kirjoittajan/kirjoittajien omia eivätkä välttämättä vastaa Euroopan unionin tai Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanoviraston (EACEA) näkemyksiä. Euroopan unionia tai EACEA:ta ei voida pitää niistä vastuussa.
This blog text has been written within the framework of project WIN4SMEs, co-funded by the European Union. Views and opinions expressed are however those of the author(s) only and do not necessarily reflect those of the European Union or the European Education and Culture Executive Agency (EACEA). Neither the European Union nor EACEA can be held responsible for them.
