Tarkoitukseton viestikin on viesti.

Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja

Porin Mikkolan kierrätyskentällä, siinä Autopesulan ja Prisman välissä, on monenmoista astiaa ja paikkaa erilaisille jätejakeille. On UEFF:n vaatekeräys ja paikallisen jätealan yrityksen järjestämät keräilyastiat lasipakkauksille, metalliromulla ja pahvisille ja muovisille pakkausjätteille

Siis nimenomaan pakkausjätteille, vaikka siihen viereen on vuosien saatossa jätetty vaikka mitä.

Tämän kesän alussa siihen ilmestyi muovipuristimen vierelle toinen puristin, joka oli tarkoitettu pahvijätteille. Puristin lienee kuitenkin ollut ajoittain täynnä muovia pahvin asemesta. Syynä on se, että puristin on muovipuristimen vieressä, saman värinen ja muutenkin samannäköinen kuin muovipuristin yhtä pientä poikkeusta lukuun ottamatta: Puristimen syöttöaukot ovat kapeampia ja niissä on ulospäin työntyvät ulokkeet. No, ja tietysti puristimen päässä on pienehkö kyltti, joka näyttää, että tähän laatikkoon toivotaan tungettavan vain pakkauspahveja. Kokoon taitettuina.

Jätteen kokoon puristavat keräilyautot  ovat jo pitkään olleet liikenteessä.
Puristin säästää tilaa. Kuva by Christian Dorn from Pixabay.

Muovia sinne kuitenkin tunkee yllättävän moni asiakas. Käyn kierrätyspisteellä keskimäärin keran kahdessa viikossa, ja lähes joka kerralla on sen lyhyen hetkenkin aikana vähintään yksi jätteiden tuoja tunkenut muovipakkauksia pahvipuristimeen.

Ilmeisen hyvällä omallatunnolla.

On kohtuutonta olettaa, että ihmiset pienestä muotoerosta ja niukin naukin havaittavissa olevasta kyltistä osaisivat päätellä, että tällä on eri tarkoitus kuin vieressä olevalla, aivan samannäköisellä ja jo vuosia paikalla olleella muoviprässillä. Etenkin kun muut paperi- ja pahviastiat ovat toisessa päässä kenttää.

Esimerkiksi teollisuudessa, sairaaloissa ja liikenteessä on jo vuosikymmeniä käytetty selkeitä värikoodeja erottamaan eri kohteita ja tarkoituksia ja estämään väärinkäsityksiä ja vaaratilanteita.

Ammattilaisten keskuudessa.

Olisiko voinut ajatella, että tuo toinen prässi olisi maalattu selkeästi eri väriseksi ja sijoitettu eri paikkaan, vaikkapa sinne toiseen päähän kenttää. Silloin ihmisten – tavallistenkin – voisi olla helpompi mieltää, että tämä puristin ei ehkä olekaan muoveja varten. Värikoodiksi voisi ottaa esimerkiksi RINKI-kierrätysjärjestelmän omat värit. Ai juu, silloinhan paperipuristin on juuri oikean värinen, ja muovipuristin pitäisi maalata keltaiseksi.

Eri pakkaustyypeille on omat värinsä.
Rinki-järjestelmä käyttää näitä värejä. Kuvakaappaus https://rinkiin.fi/kotitalouksille/lajitteluohjeet/#fffe407c

Värin ja paikan ohjaavaa vaikutusta voisi vielä tehostaa kylteillä, jotka olisivat isompia, ja joita tulisi myös pitkille sivuille. Tekstin ja kuvan yhdistelmä voisi sekin selkiinnyttää asiaa.

Voi olla, että nämä muutokset maksavat jonkin verran, mutta eikös se tuo muovin erottelu pahvin joukostakin maksa? Vai meneekö se kulu jollekin toiselle osapuolelle? Tai eivätkö pahvi ja muovi enää kuljekaan kierrätykseen vaan poltettavaksi, jolloin sekaannuksella ei itse asiassa olisi merkitystä? Jos näin on, onko unohdettu sekä jätehuoltolain henki että kirjain?

Näitäkään kysymyksiä ei olisi tullut, jos sinänsä loistavaa ideaa pahvien keräämisestä puristavaan keräyssäiliöön olisi vaivauduttu miettimään hieman pidemmälle, ja katsottu, miltä kaksi samannäköistä säiliötä vierekkäin näyttää jätejakeita kierrätykseen tuovan kansalaisen silmissä. Otettu huomioon yksi sekä käytettävyyden että viestinnän perusehdoista: Erottuvuuden vaatimus. Eri käyttötarkoitukseen tehtyjen esineiden tulee erottua niin, ettei sekoittumisen vaaraa ole. Myös viestien tulee erottua taustakohinasta, keskenään kilpailevista viesteistä ja vaimennusyrityksistä huolimatta.

Väri, selkeä merkki -”ikoni” – ja sijainti ovat oivallisia erottumiskeinoja.

Kunhan niitä ei ole liikaa. Skandinavian maat (Tanska, Norja ja Ruotsi) ovat yhdistämässä merkkivalikoimansa ja ilmeisesti myös värikoodinsa. Suomessa harkitaan saman järjestelmän käyttöön ottoa.

Kannattaakin harkita. Kahdesti.

Kahdeksankymmentäkahdeksan (88) erilaista merkkiä (vähintään) ja 15 eri väriä saattaisivat sekoittaa niin kartanoiden Björnit ja Beatricet kuin töllien Taavetit ja Tiinat lopullisesti.

Skandinaavinen koodausjärjestelmä on ehkä liiankin runsas.
Liika on aina liikaa. Lähde: https://danskaffaldsforening.dk/the-danish-pictograms-waste-sorting

Mutta jotain ehkä kuitenkin ”tarttis tehrä”. Ilman eri astioiden kunnollista erottumista kierrätysintoisille kansalaisille välitetään tahtomattakin viesti, että ei sillä nyt väliä, mitä tuotte ja mihin panette.

Täysi jätepiste, Jätepusseja on jätetty jo ympärillekin.
Ettei jätepiste näyttäisi tältä. Kuva by RitaE from Pixabay.

Kyllä sillä on väliä.

Kierrätyspisteen siisteyden, kierrätyksen tehokkuuden ja ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun kannalta sillä on paljonkin väliä.

Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Erasmus + -ohjelman rahoittaman WWW&CE -hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.

kuvassa ovat hankkeisiin osallistuvien tahojen logot