Osa 2
Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja
Kuuma kesä kuumensi myös sosiaalisen median käyttäjiä. Syntyi erilaisia kampanjoita joko jonkin asian puolesta tai jotakin vastaan. Vallitsevia teemoja ovat edelleen olleet ilmastonmuutos, rasismi ja kaikenlainen häirintä, mutta näiden rinnalle on noussut koronan vastaisten toimien ja rokotusten sekä yleisesti virallisten tahojen toimien vastustaminen.
Osa sosiaalisen median kampanjoista on perustunut vakaviin aiheisiin (esimerkiksi Black lives matter), mutta monet ovat johtaneet hallitsemattomiin seurauksiin, ylilyönteihin ja ihmishenkien menetyksiin. Traagisimpia ovat olleet tapaukset, joissa syytökset ovat myöhemmin osoittautuneet vääriksi tai liioitelluiksi. Etenkin silloin, jos tapahtumista on kauan, on helposti unohdettu, että maailma, arvot ja tavat olivat silloin toiset. On vaikea esimerkiksi ymmärtää, että olympialaisten kuvauksen pääohjaaja joutuu jättämään tehtävänsä 23 vuotta sitten lausutun vitsin vuoksi, olkoon tarina tämän päivän kriteereillä kuinka makaaberi tahansa. Osa kampanjoista on puolestaan perustunut suoranaiseen tiedon vääristelyyn ja epäolennaisten asioiden nostamiseen keskustelun keskiöön. Rokotusten vastaiset kampanjat ovat esimerkki tästä. Ihmiset on peloteltu erilaisilla haittavaikutuksilla niin, että monissa maissa joudutaan houkuttelemaan tai pakottamaan ihmiset rokotuksiin. Tosiasiassa esimerkiksi isorokon, tuberkuloosin tai Covid-19 – taudin haittavaikutukset ja riskit ovat paljon suuremmat.
Rokotuksilla emme suojaa vain itseämme vaan yhteisöämme. Sama pätee maskien käyttöön, turvaetäisyyksiin ja ravintolarajoituksiin.
Jos kuvittelee, että maskit suojaavat vain itseä muilta, on helppo uhota maskipakon olevan yksilönvapauden vastaista. Kun ymmärtää, että maski suojaa muuta yhteisöä yksilön mahdollisesti levittämiltä viruksilta, ja miettii, miten itse suhtautuisi maskittomaan mutta mahdollisesti sairastuneeseen henkilöön, on paljon helpompi hyväksyä maskin käyttö osana jokapäiväistä elämää. Tätä viestiä THL ei ole onnistuneesti kyennyt levittämään internetistä ja sosiaalisista medioista huolimatta.
Vastustajien retoriikka on ollut sen verran tehokkaampaa.
Ja valitettavasti virallisten tahojen, eli Valtioneuvoston, sosiaali- ja terveysministeriön, Valviran ja ELY-keskusten, THL:n, KELAn ja alueellisten terveydenhoidon organisaatioiden edustajien viestit ovat koronapandemian pitkittyessä lähteneet kulkemaan osin omia polkujaan, jolloin on ollut helpompaa poimia juuri itseä miellyttäviä toimintaohjeita. Poliittisten päättäjien keskuudessa nostaa populismikin päätään järjen kustannuksella. Tilanne ei välttämättä vastaa kriisiviestinnän perussääntöä: Yhdet kasvot ja yksi viesti koko kriisin ajan.
Vaikuttaminen ei siis ole helppoa, ei, vaikka edellä mainituilla tahoilla on varmasti käytettävissään melkoinen joukko viestinnän ammattilaisia. Tuohon vaikuttamiseen liittyen muuten: Kesän aikana tuli mielenkiintoinen jakso kuvitteellisessa saksalaissarjassa ”Jäljet päättyvät Berliiniin”. Jakso kertoi tytöstä, joka oli esiteininä rakentanut itselleen nykynuorten unelmauran ”influencerina” eli vaikuttajana. Tarinan ydin oli se, että tyttö menestyi ja teki rahaa mainostaessaan esiteineille suunnattuja tuotteita, vaikka oli itse jo teini-iässä. Kiinnostuksen kohteet olivat muuttuneet, mutta hän ei voinut välittää niitä yleisölleen, koska kanava oli profiloitunut alle 12-vuotiaille. Ei siis tullut kysymykseenkään (nykyisessä uuskonservatiivisessa ilmapiirissä) puhua edes vihjaillen tupakasta, alkoholista, ihastumisista tai vielä rohkeammista asioista. Tytöstä oli tullut roolinsa vanki, ja seuraukset olivat osin kohtalokkaat.
Jäin miettimään sitä, miten paljon näitä asioita ottavat huomioon ja pohtivat ne, jotka aktiivisesti hakeutuvat influencereiksi. Termi on muuten useimmissa tapauksissa väärä, sillä tosiasiassa kyse on mainostamisesta, joka on vain naamioitu vertaisviestinnäksi. Raha, jolla he elävät, tulee tuotteita myyviltä yrityksiltä, jotka edellyttävät tuotteen mainitsemista tai kuvan esittämistä määräajoin. Yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttumisen monet näistä vaikuttajista sivuuttavat muutamalla populaarilla maininnalla ilmastokysymyksistä, seksuaalisesta häirinnästä, sateenkaarikansasta, pohtimatta tarkemmin, mitä termien ja ilmiöiden taustalla on, mitä tarkoitetaan tasa-arvolla tai kestävällä kehityksellä jne. Monilla heistä elämänkokemuskaan ei vielä riitä asettamaan asioita oikeaan kontekstiin. Tilanne muistuttaa monessa tapauksessa 60-luvun loppua, jolloin kallistuttiin vasemmalle vain siksi, että kaveritkin olivat sinne päin kallellaan.
Toivottavasti tämä on Tampereella otettu huomioon uutta ja huippuhintaista influencer – tutkintoa (https://www.tuni.fi/en/news/influencers-academy-brings-international-influencers-tamks-proakatemia) suunniteltaessa. Yksilön elämä voi muuttua nopeastikin, ja rooli, joka on rakennettu tietyn elämäntilanteen mukaan, voi kääntyä unelma-ammatista vankilaksi, jossa ei voi ilmentää todellista minäänsä menettämättä hetkessä koko uraansa. Yrittäjän ja yrityksen kaatuminen jättää helposti pitkän varjon nuoren ihmisen luottotietoihin.
Tutkinnon pitäisikin antaa valmiuksia myös oikeisiin töihin joko viestinnän tai median alalla.
Ja samalla pitäisi parantaa myös kohderyhmien medialukutaitoa. Jos vaikuttajat koulutetaan oikein, he pystyvät vaikuttamaan seuraajiinsa tavoilla, joita nämä eivät välttämättä edes tiedosta. Sellaisille influencereille löytyy varmasti töitä niin kaupallisilta markkinoilta kuin aatteellisten toimijoiden parista. Myös ääripäitä edustavista.
Ja entäpä sitten, kun uudet tekoälysovellukset alkavat hyödyntää koko ajan kerättyä tietoa, yhdistävät sitä ja suuntaavat sen perusteella muokattua yksilöllistä informaatiota erikseen kullekin kuluttajalle. Aiheesta ei ole keskusteltu vielä paljoakaan, vaikka se antaisi huikeat näkymät, ei yksin markkinoinnille, joka jo on lähtökuopissaan, vaan myös poliittisille ja uskonnollisille tahoille, jotka kärkkyvät jokaisen heikkoja kohtia päästäkseen lyömään läpi omaa ideologiaansa.
Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling-Pomoell nosti HBL:n artikkelissa 4.7.2021 (https://www.hbl.fi/artikel/konsumentskyddet-ska-ligga-i-fokus-nar-nya-lagar-om-ai-stiftas/) esille tekoälyn mukanaan tuomia kuluttajasuojaan ja lainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä. Valitettavasti aiheesta ei noussut suurempaa keskustelua. Ilmeisesti foorumi oli vääränkielinen ja ajankohtakin huono suuren yleisön mielenkiinnon herättämiseksi. Vaikka onkin totta, että tekoäly tuo mukanaan kuluttajansuojaan liittyviä riskejä, joista tulisi keskustella uutta lainsäädäntöä valmisteltaessa, uusiin teknologioihin, joihin tekoäly ja internet olennaisesti kuuluvat, sisältyy paljon piirteitä jotka vaarantavat tähän saakka perusoikeuksinamme pitämiämme asioita, kuten oikeus yksityisyyteen, kirjesalaisuus, mielipiteenvapaus, uskonrauha, oikeus liikkua vapaasti (tulematta seuratuksi), kaiken viranomaistoiminnan perustuminen lakiin, oikeus syyttömyysolettamaan ja uskonnosta, politiikasta ja yleisestä mielipiteestä riippumattomat poliisi-, syyttäjä- ja tuomioistuininstituutiot.
Jos nämä murretaan, murretaan koko länsimaisen kulttuurin pohja.
Edellä mainittuja ja muita uuden teknologian filosofisia ja eettisiä haasteita käsittelee syyskuussa ilmestyvä oppi- ja tietokirja. Teoksen julkaisuun on mennyt neljä vuotta kaikkine arviointi- ja kustannusprosesseineen. Osa tämän hetken polttavimmista kysymyksistä, kuten se, miten paljon korkeakoulujen ja yliopistojen tulisi ottaa uusimpaan teknologiaan liittyviä eettisiä kysymyksiä huomioon opetussuunnitelmissaan ja opetuksessaan, jäänee teoksessa valitettavasti vähälle huomiolle.
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Erasmus + -ohjelman rahoittamien WWW&CE – ja KA4HR -hankkeiden puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
