Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja
Mentori – Ei, se ei ole mikään pastilli…
Eikä liioin mikään kaukaasialainen tori. Mutta toisaalta mentorilla (mentor) ei ole oikeastaan mitään muutakaan tarkkaa määritelmää – tai määritelmiä on yhtä monta kuin määrittelijöitä. Kun pitäisi kuvata mitä mentorointi on, voikin olla helpompaa kertoa, mitä se ei ole. Mentorointi ei ole valmennusta. Siinä, missä valmentajalla (coach) ja valmennettavalla (coachee) on selkeä päämäärä, mihin valmennettava pyrkii valmentajan ohjauksessa ja opastuksessa ja siten tavallaan alisteisena valmentajalle, mentori ja mentoroitava (mentee) kohtaavat toisensa tasa-arvoisina yksilöinä ja valmiina oppimaan toisiltaan.
<Kuvalähde: rcrobinson110 on Pixabay>
Kokemuksen siirtoa
Hyvä esimerkki mentorisuhteesta, jota harvoin edes tunnistetaan sellaiseksi, on työpaikalle tulevan uuden työntekijän ja hänen opastajakseen valitun kokeneemman työntekijän välinen vuorovaikutus. Nuorempi työntekijä oppii vanhemmalta yrityksen käytännöt, materiaaliin liittyvät niksit, eri asiakkaiden erikoispiirteet jne., mutta toimivassa mentorisuhteessa myös mentori – ja sitä kautta koko organisaatio – voivat oppia uudelta tulokkaalta uusia tapoja tehdä asioita. Nuoret ovat monesti paremmin perehtyneet uuteen teknologiaan. Esimerkiksi sosiaalinen media on tullut monissa yrityksissä käyttöön nuorten työntekijöiden, joskus jopa harjoittelijoiden välityksellä. Hyvä mentori onkin ennakkoluuloton ja valmis oppimaan uutta. Hän ei pidä omia toimintatapojaan ainoina oikeina eikä jyrää tulokkaan ehdotuksia.
Nuoren ammattilaisen rinnalla kulkeminen, urasuunnittelu ja urakehityksen ohjaaminen sekä nuoren yrityksen ja yrittäjän matkassa taivaltaminen ovat viime aikoina yleistyneitä mentoroinnin käyttökohteita. Näissä mentori ei useinkaan ole missään työ- tms. suhteessa mentoroitavaan, tämän työnantajaan tai yritykseen, eikä mentori yleensä saa tai ota korvausta ajastaan – kahvia ja satunnaisia lounaita lukuunottamatta. Kun mentori keskustellessaan kuitenkin väistämättä saa tietoonsa yritys- ja henkilökohtaisia salaisuuksia tai ainakin luottamukselliseksi katsottavaa tietoa, on mentorin, mentoroitavan ja tämän työnantajan tai yrityksen välisen luottamuksen oltava kunnossa. Hyvä mentori onkin puolueeton eikä hänellä ole eturistiriitoja edellä mainittujen tahojen kanssa. Hän on kokenut, nähnyt elämää ja häneen voi luottaa.
Luopumisen tuskan jakamista
Paitsi yrittäjyyden alkutaipaleella, voi mentorin käyttö olla hyväksi tai jopa tarpeen myös yrittäjyyden loppumetreillä, sukupolvenvaihdoksen ja yrityksestä luopumisen aikana. Yrityksestä luopuminen on usein vaihe, jossa tunteet ottavat vallan. Silloin yrittäjä tarvitsee keskustelukumppania, joka osaa erottaa tunteet ja asiat, pystyy avaamaan yrittäjälle uusia näkökulmia ja kykenee kertomaan, kenen puoleen yrittäjän tulisi missäkin kysymyksessä kääntyä. Mentorin ei tarvitse itse olla sukupolvenvaihdosten ja yrityskauppojen asiantuntija, mutta yrittäjän sopeutumisessa eri vaiheissa auttaa, jos hänen keskustelukumppaninsa on itse ollut mukana vastaavissa projekteissa ennen ja tietää missä kulloinkin mennään.
<Kuvalähde: 858265 on Pixabay>
Ja kaikkea siltä väliltä
Hyvä mentori onkin vähintään ennakkoluuloton ja valmis oppimaan uutta. Hän ei pidä omia toimintatapojaan ainoina oikeina eikä jyrää mentoroitavan ehdotuksia. Mentorin tulee olla puolueeton eikä hänellä saa olla eturistiriitoja mentorointitilanteeseen liittyvien tahojen kanssa. Hän on kokenut, nähnyt elämää ja häneen voi luottaa. Mentori on keskustelukumppani, joka osaa erottaa tunteet ja asiat, pystyy avaamaan uusia näkökulmia ja kykenee kertomaan, kenen puoleen mentoroitavan tulisi missäkin kysymyksessä kääntyä. Mentorin ei tarvitse itse olla kaikkien alojen erikoisasiantuntija, mutta mentoroitavan sopeutumista eri tilanteissa voi auttaa, jos mentori on ollut mukana vastaavissa tilanteissa ennen ja tietää missä kulloinkin mennään. Useimmiten kuitenkin riittää, että mentori on ennakkoluuloton ja rohkea, kuunteleva ja luotettava, tolkun ja maltin ihminen.
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Euroopan aluekehitysrahaston Itämeren alueen ohjelman rahoittaman Inbets-hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
