Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja
Joulu lähestyy. Edessä on toinen varsinainen koronajoulu rajoituksineen ja sääntöineen. Joko tämä on uusi normaali, kyselevät ihmiset toisiltaan. Jotkut uskovat, että on, toiset toivovat, että pian päästäisiin palaamaan normaaliin.
Mutta mitä se on, se normaali?
Ne, jotka sitä eniten ja kovaäänisimmin vaativat, vaikuttavat valitettavan usein olevan myös kaikkein piittaamattomimpia rajoituksista, ohjeista ja suosituksista, omasta ja muiden ihmisten turvallisuudesta. Valtiovallan pakottavat määräykset ovat heille pahinta myrkkyä. Maasta ja kansallisuudesta riippumatta.
Jos normaali on sitä, ettei tarvitse piitata hygieniasta, kantaa vastuuta muiden ja omasta turvallisuudestaan ja välittää lähimmäisistä, sellaista normaalia ei ole koskaan ollutkaan. Ja tuskin tuleekaan. Koronan jälkeen tulee uusia tauteja, uusia uhkia, uusia aikaisemmista poikkeavia aikoja, jotka vaativat uudenlaista sopeutumista.
Sopeutuminen on aina ollut elinehto – sekä kaikelle elämälle että yrityksille.
Ne, jotka eivät pysty sopeutumaan uusiin olosuhteisiin, vastaamaan ympäristön tai markkinoiden vaatimuksiin, uudistumaan ajallaan, kuolevat pois. Eliöihin tuo muuntuminen ja sopeutuminen on koodattu geeneihin. Ympäristön tuomiin muutospaineisiin vastataan joko muuntautumalla geneettisten mutaatioiden avulla tai muuttamalla tietoisesti tai vaistonvaraisesti omaa toimintaansa. Yrityksillä sopeutuminen vaatii aina omistajien ja johdon tietoisia ratkaisuja. Ratkaisuja, jotka voivat aikojen saatossa osoittautua joko hyviksi tai huonoiksi. Toisinaan kaikkein huonoimmaksi ratkaisuksi voi osoittautua päätös olla tekemättä mitään.
Yksi yrityksen ja yrittäjän kohtaamista muutoksista on yrittäjän ikääntyminen ja edessä oleva yrittäjäpolvenvaihdos. Liian moni yrittäjistä tekee tietoisesti päätöksen olla tekemättä mitään – vielä. Ratkaisu saattaa tuntua helpolta, onhan tässä vielä aikaa. Ja pahimmassa tapauksessa perilliset joutuvat toteamaan, ettei sitä aikaa sitten ollutkaan.
Yrittäjäpolven vaihdosta ja muita varautumissuunnitelmia tulisi alkaa suunnitella heti, kun yrittäjä on perustanut yrityksen tai astunut edeltäjänsä tilalle jo toimivassa yrityksessä. Vain sillä voidaan taata yrityksen toimintakyky yllättävissäkin tilanteissa ja samalla varmistaa taata työpaikkojen säilyminen vaikeissakin yrittäjäpolvenvaihdostilanteissa.
Hyvin suunniteltu kun on jo puoliksi tehty.
Vuoden lopulla päättyvä Inbets+ -projekti, joka oli jatkoa maaliskuussa päättyneelle Inbets-projektille, pyrki levittämään Inbets-projektin aikana löydettyjä ja kehitettyjä yritysten sukupolvenvaihdosta tukevia käytäntöjä ja työkaluja muun muassa koulutuksen, tiedon jakamisen ja uusien aineistojen avulla. Näistä työkaluista ja käytännöistä tärkeimpiä olivat yritysten jatkajien löytämisessä auttava verkkotyökalu, yrityksen arvon määrittelyssä käytettävä sovellus, uudet kouluttajille ja yrittäjille suunnatut kurssit, aikaisen heräämisen periaate (Mitä aikaisemmin suunnittelu ja valmistelu aloitetaan, sen parempi) ja mentorin käyttö sekä luopujan että seuraajan tukena.
Satakunnan ammattikorkeakoulu oli projektissa mukana ja keskittyi erityisesti kouluttajakoulutuksen ja mentoroinnin kehittämiseen.
Yksi tunnetuimmista joululauluista muistuttaa jokaista meistä ajan kiitämisestä ja sukupolvien vaihtumisesta edellisten polvien vaipuessa unholaan ja uusien astuessa tilalle. Joulua sanotaan valon ja toivon juhlaksi. Olkoon se sitä myös yrityksille. Antakaamme yrityksillemme ja niissä oleville kymmenille tuhansille työpaikoille toivoa tulevaisuudesta huolehtimalla ajoissa kuntoon selkeät nuotit siitä, miten uusi polvi voi ottaa ohjat käsiinsä sitten, kun aika on kypsä.
Kun suunnitelmat ovat kunnossa, voimme aivan toisilla mielin keskittyä jouluun, tuntea päivän pitenevän ja kevään kolkuttavan ovella. Kyllä se sieltä tulee, ennemmin tai myöhemmin. Valo, lämpö ja koronatonkin aika.
Rauhallista ja hyvää joulua kaikille!
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Interreg BSR ohjelman rahoittaman Inbets+-hankkeen ja Erasmus+ -ohjelman rahoittaman KA4HR-hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
