It is a long way to Tipperary

Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja

lauletaan englantilaisen vuodelta 1912 peräisin olevan renkutuksen kertosäkeessä. Laulusta, joka alun perin oli peribrittiläiseen Music Hall-esitykseen sävelletty, tuli ensimmäisen maailmansodan aikana suosittu marssilaulu.

Juna saapuu asemalle.
Nykyään sinne pääsee jo junalla… Kuva by Mike Casey from Pixabay.

Jaa, että miten se nyt mihinkään liittyy?

No, se on soinut päässäni jo kotvan. Tarina alkaa sunnuntaista. Kun tulimme kotiin, tupa tuntui hieman holotnalta (Kolea, kostean kylmä – perisatakuntalainen ilmaisu, joka on lainattu suoraan venäjän kielestä). Aikaisemmin olisi riittänyt, että katsoo pannuhuoneeseen: Jos pannu on kylmä ja polttimen vikavalo palaa, on häiriö öljyn saannissa tai sitten polttimen silmä on nokeentunut. Jos pannussa on säädetty lämpötila, ja kiertovesijärjestelmässä on riittävästi vettä, on vika kiertovesipumpussa.

Neljä mahdollista vikakohtaa olisi äkkiä tarkistettavissa. Mutta…

Tekniikan ihmisenä asennutin jokin vuosi sitten ohjaussysteemin, joka huonelämpötilan perusteella ohjaa sitä, kuinka lämmintä vettä kiertovesipumpulle pääsee. Aikaisemmin tätä oli joutunut ohjaamaan käsin vuodenaikojen mukaan, ja tietäähän sen, kuinka siinä kävi, kun on kyse Ulvilan vedestä: Aina kun sitä yritti säätää, oli loppujen lopuksi kiivettävä isoimpien putkipihtien kanssa pannun kupeeseen. Sen verran kovin suntti aina jämähti kiinni muutaman kuukauden liikkumattomuuden aikana. Automaattisen ohjaussysteemin piti, paitsi pitää huonelämpötila tasaisena ja säästää polttoainetta ja ympäristöä, myös pitää huoli siitä, ettei pannun kupeeseen tarvitse enää kiivetä.

Säätöpaneelin pitäisi näyttää myös virhetilanteet.
Vaivaahan tuo säästää. Kuva by Rudy and Peter Skitterians from Pixabay.

Tähän saakka lupaukset on pidetty.

Nyt oli siis vikatilanne, jonka syy piti hakea ja selvittää. Ensin tarkistin nuo neljä edellä mainittua mahdollista vikakohtaa, jotka jokaisen vesikiertoista keskuslämmitystä käyttävän tulisi tuntea. Ei mitään. Pannussa oli 80 astetta, vesi kiersi, ja sitä oli. Kiertävän veden lämpötila oli parinkymmenen asteen paikkeilla, eli suntti ei ollut juurikaan auki. Ohjausyksikkö näytti kuitenkin venttiilin olevan 100 % auki.  Olikohan edellisen viikonlopun ukonilma ja hyvin lähelle osunut salama sekoittanut radioliikenteen? Moottoriyksikkö buutattiin ottamalla johto seinästä ja kytkemällä hetken kuluttua uudelleen. Tilanne näytti korjaantuvan. Suntti liikahti ja ohjausyksikkö näytti venttiilin olevan ensin 7 % auki, sitten 8 %, 9 % … Ja lämpömittarikin lähti nousemaan.

Homma korjattu ja kaikki hyvin – vai oliko sittenkään.

Aamulla oli taas olo kuin Dickensin romaanissa: Kolea ja vilpoinen. Lämpömittari todisti, että vilpoista todella oli, 19 astetta. Seuraavaksi siis ohjausyksikön kimppuun. Paristoja ei ollut vaihdettu aikoihin, mutta toisaalta ohjausyksikkö ei näyttänyt paristoissa olevan vikaa. Varmuuden vuoksi ne kuitenkin vaihdettiin.

Ei auttanut.

Jos järjestelmä ei toimi oikein, ei talokaan lämpene.
Ehkä Dickens ei ihan tätä tarkoittanut. Kuva by Terri Sharp from Pixabay.

Järjestelmän ohjekirjan mukaan tämänkaltaisissa tilanteissa pitäisi ohjausyksikössä palaa tietty virhekoodi, josta tietää, että suntti on jumissa. Ei palanut. Pienellä päättelyllä päädyin kuitenkin siihen, että joko suntti on jumissa tai sitä kiertävä moottori on hajonnut. Olisikin hyvä saada joku ammattimies paikalle. Soitto yleensä käyttämääni talotekniikkaliikkeeseen toi jälleen kylmää vettä hytisevien niskaan: Huolloissa ja korjauksissa on yli kuukauden jono. Syykin kerrottiin. Vaikka onkin hyvä kuulla, että syy on olosuhteissa eikä erikseen kenessäkään esimiehessä tai johdossa, ei se asiakasta välttämättä kiinnosta.

Häntä kiinnostaa vain saada tekniikka toimimaan.

Lähikunnassa toinen alan liike mainostaa palveluaan kotisivuillaan mm seuraavasti: ” Ketterän toiminnan yrityksenä pyrimme vastaamaan tehokkaasti ja joustavasti myös nopeaa reagointia vaativiin tehtäviin. Akuuteissa tilanteissa saat meihin nopeimmin yhteyden puhelimitse arkisin kello 7–17. Vastaamme nopeasti myös sähköposteihin sekä lomakkeella jätettyihin yhteydenottopyyntöihin”. No, soittoon kyllä vastattiin, mutta vastaaja kertoi olevansa niin pitkällä, ettei voinut auttaa.

OK, eipä siinä mitään.

Järjestelmän maahantuojalta varmaan saa vastauksen nopeastikin kysymykseen, joka eniten askarrutti aktiiviseen toimintaan tottunutta tee-se-itse -miestä, ja johon ei ohjekirjastakaan löydy suoraa ohjetta: Kun ohjauksen kääntää manuaaliseksi suntin vapauttamisen ajaksi, mihin asentoon sen voi / se pitää jättää, kun kääntää ohjauksen takaisin automaattiohjaukselle? Oli kuitenkin liian sinisilmäistä kuvitella, että vastauksen saaminen olisi ollut nopeata ja helppoa. Yhteystiedoista löytyi vain asiakaspalvelun (=jälleenmyyjille suunnatun), markkinoinnin ja myynnin yhteystietoja, ei teknisen tuen, ja käyttämäni ohjaimenkin tiedoista vain markkinoinnin yleissähköpostiosoite.

Yleissähköposti. Eihän sitä – yleensä – kukaan lue. Sähköpostit pitää aina ohjata jollekulle henkilölle.

Jos lähettää postia yleissähköpostiosoitteeseen (esimerkiksi "info@yritys.fi"), voi vastauksen saaminen olla arpapeliä.
Yleissähköpostiosoite on kasvoton tapa kommunikoida asiakkaan kanssa. Kuva by Gerd Altmann from Pixabay.

Tarkalla ohjekirjan lukemisella tulin siihen johtopäätökseen, että suntin pitää olla ensiasennuksen mukaisesti 0-asennossa, kun se palautetaan automaattiseksi. Näin toimin, sain niillä edellä mainituilla pitkillä pihdeillä suntin liikkumaan, ja nyt odotan jännityksellä, rikoinko jotain lopullisesti. Ainakin talo lähti lämpiämään. Pari tuntia tämän jälkeen sain vastauksen maahantuojalta. Ilmeisesti tein aika pitkälle oikein.

Niin juu, se laulu.

Laulun sanoja mukaillen digitalisaatioon tuntuu vielä talotekniikassa olevan pitkä matka. Tekniikkaa kyllä jo on, mutta onko valmistajilla, maahantuojilla, jälleenmyyjillä ja asennus- ja huoltoliikkeillä sitä valmiutta, jota uuden tekniikan käyttöönotto edellyttää. Valmiutta tehdä riittävän yksityiskohtaisia ohjeita myös poikkeustilanteisiin, valmiutta tarjota puhelintukea ja valmiutta lähettää – mainosten lupausten mukaisesti – korjaaja paikalle pienellä varoitusajalla.

Jokainen voi itse vastata tuohon retoriseen kysymykseen edellisen kertomuksen pohjalta.

Eläimet suojautuvat kylmältä paksulla turkilla, ihminen  vaatteilla ja lämpimällä asetuksella.
Syntynyt kylmään. Kuva by by David Mark from Pixabay.

Nyt on loppukesä, eikä pieni koleus vielä muodostu kohtalokkaaksi. Tilanne olisi voinut olla kokonaan toinen talvella, yöllä, 30 asteen pakkasella, talossa, jossa tekniikkaa ei tunneta, eikä lähistöllä ole ketään, jonka puoleen kääntyä. Lisäksi tässä on vielä liiketoiminnallinen aspekti: Kun olin päättänyt a) lopettaa vastauksen odottamisen ja b) mitä pitää tehdä, minulta meni kaksi minuuttia tuon operaation tekemiseen. Alan yritys olisi voinut laskuttaa siitä tunnin palkkion + matkat. Hälytystyöhinnalla.

Olisiko tästä kehitettävissä uusi digitaalinen liiketoimintaidea muuten niin perinteiselle alalle?

Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Erasmus + -ohjelman rahoittaman KA4HR -hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.

kuvassa ovat hankkeisiin osallistuvien tahojen logot

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *