Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja
Yksi tämän päivän muotiteemoista on kestävä kehitys (Sustainable development). Siihen vetoavat erityisesti ilmastoaktivistit, jotka vaativat lämpenemisen pysäyttämistä – melkeinpä hinnalla millä hyvänsä. Työttömyyden lisääntymisen ja talouden kasvun heikkenemisen, demokratian vaarantumisen ja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tavoitteiden romuttumisen katsotaan olevan se hinta, jonka yhteiskunta on valmis maksamaan ilmastonmuutoksen (climate change) torjumisesta – kestävän kehityksen nimissä.
Nähdäänkö puiden keskellä metsää
Mutta, mutta… Pelkän yhden asian agendan ajaminen ei ole kestävän kehityksen konseptin mukaista. Ilmastonmuutoksen torjunta toki on, mutta siinä, kuten kaikessa muussakin toiminnassa, pitää ottaa huomioon myös kaikki muut kestävän kehityksen agendaan kuuluvat osa-alueet. Niitä ovat esimerkiksi edellä mainitut talous ja työllisyys, demokratia, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, sekä lisäksi muiden muassa turvallisuus ja oikeudenmukaisuus. Vasta kun kansanliike, organisaatio tai yritys huomioi omassa toiminnassaan vähintään huomattavan osan kestävän kehityksen määritelmän mukaisista 17 osa-alueesta (Goals), sen toiminta on kestävällä pohjalla.
Pitkän tähtäimen kehitys ratkaisee
Yhden asian agendaan liittyy toinenkin kestävän kehityksen konseptin vastainen piirre: Toiminta on hyvin usein lyhytjänteistä ja lyhytikäistä. Kun liikkeellä ovat tai liikkeeseen halutaan saada suuret kansanjoukot, halutaan nopeasti näyttäviä tuloksia. Riski harkitsemattomille toimille, joiden kaikkia seurannaisvaikutuksia ei tunneta, kasvaa. Oikea kestävän kehityksen mukainen toiminta on pitkäjänteistä, kaikki osa-alueet huomioon ottavaa, perustuu tutkittuun konsensuksella hyväksyttyyn tietoon ja toiminnan seuraukset – niin myönteiset kuin kielteisetkin – on arvioitu mahdollisimman tarkkaan ennakolta. Toimija on lisäksi varautunut lievittämään mahdollisia ennakoimattomia haittoja.
Juuri pitkäjänteisyys, kokonaisvaltaisuus ja vastuullisuus erottavat todelliset kestävän kehityksen toimijat opportunisteista, jotka vain yrittävät hyödyntää suuren yleisön nopeasti vaihtuvat huolenaiheet joko liiketoimissaan tai poliittisissa pyrkimyksissään.
Liiketoimintaa kestävän kehityksen puitteissa
WWW&CE – Vesi, jätevesi, jätteet ja kiertotalous on hanke, joka pyrkii kehittämään liiketoimintaa jätteiden, jäteveden käsittelyn ja kiertotalouden ympärille. Kiertotalous (Circular economy) on kuitenkin paljon muutakin kuin jätteiden kierrätystä, ainakin, jos asiaa tarkastellaan kestävän kehityksen kannalta. Kiertotalouden ydin on kulutuksen ja tuotannon – ja sitä kautta luonnonvarojen käytön – pienentäminen edistämällä uusiokäyttöä, kierrätystä ja vaihtoa. Jotkut menevät vieläkin pidemmälle ja määrittelevät kiertotalouden tavoitteena olevan luonnonvarojen kulutuksen saattaminen kestävälle tasolle. Ongelmana on, ettei tiedetä, kuka määrittelisi tuon kestävän tason, kun maapallon väkiluku kasvaa koko ajan.
Edessä kivinen polku
Suomessa kiertotalouden kehittymisen tielle on kertynyt monia esteitä. Kierrätys on valtaosin päätynyt valtakunnallisille tai alueellisille yksityisille tai kuntien omistamille jäte- ja kierrätysyhtiöille, jotka pyrkivät toteuttamaan tehtävänsä mahdollisimman tehokkaasti, edullisesti ja voittoa tuottavasti. Pienet idearikkaat toimijat jäävät helposti jalkoihin. Uhkana on lisäksi maailmanlaajuisten jättien rantautuminen Suomeen. Verottaja taas haluaa oman osansa vaihdosta, ainakin silloin, kun jonakin vaihdon kohteena on ihmisen työpanos tai riihikuiva raha, kuten AIRBNP:ssä tai muissa alustatalouden innovaatioissa. Myös ympäristölainsäädäntö, kaavoitus ja jopa suuren yleisön asenteet (Nimby) estävät uusien ja luovien kiertotalouden ratkaisujen syntymistä ja kehittymistä, vaikka kiertotaloudessa parhaimmillaan olisi aineksia useampaan kansainväliseenkin menestystarinaan. Aika näyttää, tuleeko esimerkiksi tämän aamun (2.5.2019) paikallisuutisissa (ja kuutisen viikkoa sitten lehdissä) uutisoidusta sähköakkujen kierrätyksestä sellaista.
Olisiko aika vapauttaa poliittista ja muutakin luovuutta muuhunkin kuin uusien kieltojen ja rajoitusten keksimiseen?
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelman rahoittaman WWW&CE-hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
