Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja
Vuosi vaihtuu.
On aika katsoa tulevaan, vaikka yritysmaailmassa tässä vaiheessa vielä ajatukset ovat tiukasti menneessä. Useimpien yritysten tilikautena kun edelleen on kalenterivuosi, vaikka siihen ei ole mitään lakisääteistä eikä muuten järjellä perusteltavissa olevaa syytä. Loogisin tilikausi noudattaisi yrityksen toiminnan rytmiä ja vaihtuisi tavoitteista riippuen joko sesongin alkaessa tai päättyessä. Tilinpäätös kun antaa vain väliaikatilanteen yrityksen tuloskertymästä, tiedon, jota tarvitaan verojen, osinkojen ja mahdollisten muiden voitonjakoerien maksamiseen vuosittain.
Todellisuudessa tilinpäätös onkin vain välitilinpäätös.
Se lopullinen tilinpäätös tehdään yrityksen joskus lopettaessa toimintansa. Silloin katsotaan, paljonko yritykseen on pantu rahaa, ja paljonko sitä on yritykseen kertynyt lisää voitollisen toiminnan ja maltillisen voitonjaon ansiosta. Valitettavan usein joudutaan toteamaan, ettei sitä ole kertynyt, eikä juuri jäljelle jäänytkään. Suomalaisista yrityksen toiminnan lopettamisista kun huomattavan suuri osa on konkursseja, ja konkursseistakin iso osa päättyy varojen puutteeseen.
Velkojille ja osakkaille ei ole silloin jäänyt mitään jaettavaa.
Lopullinen tilinpäätös on kaikessa karuudessaan varsin armoton. Varat arvostetaan käytännössä minimiinsä ja velat maksimiinsa. Lainsäädännössä niille on toki omat, sisäsiistit, poliittisesti korrektit terminsä, mutta tuota ne käytännössä tarkoittavat. Laki ei kuitenkaan ota huomioon kaikkea sitä muuta, mitä yritys kenties vuosikymmeniä kestäneen toimintansa aikana on antanut sidosryhmilleen, lähiyhteisölleen ja yhteiskunnalle. Työpaikkoja ja elannon sekä välillisesti että välittömästi, verotuloja, vaurautta… Olisikin mielenkiintoista nähdä joskus sellainen lopputilitys, jossa kaikki nämä on otettu huomioon.
Se ehkä herättäisi päättäjätkin huomaamaan toimivien yritysten todellisen arvon.
Toki joukossa on sellaisiakin yrityksiä, joiden toiminnan loppuminen on kokonaisuus huomioon ottaen väistämätöntä, oikein, ja joskus jopa suotavaa, mutta usein konkurssien taustalla on tilapäisiä ja korjattavissa olevia syitä, jotka kasautuvat ja kertaantuvat, kunnes yrittäjältä menevät voimat ja usko, rahoittajalta luottamus ja verottajalta kärsivällisyys. Jos tällaisiin tilanteisiin pystyttäisiin puuttumaan ajoissa, jos yrittäjä uskaltaisi hakea apua ennen kuin on myöhäistä, ja jos olisi joku taho, joka sitä pyyteettömästi antaisi, voisi Suomessa säästyä iso määrä työpaikkoja vuosittain.
Tämä teksti on laskujeni mukaan sadas tähän blogiin kirjoittamamme ja julkaisemamme teksti. Sen jälkeen kun aloitimme, helmikuussa 2019, olemme ehtineet tarkastella yrittäjyyttä ja yritystoimintaa, kestävää kehitystä ja digitaalisuutta monelta kantilta. Olemme esitelleet hankkeitamme ja niiden tuloksia, kertoneet maahanmuuttajien yritystoiminnasta, pohtineet digitalisuuden hyötyjä ja haittoja, laajentaneet kestävästä kehityksestä käytävän keskustelun näkökulmia ja tuoneet uusia pitkään kokemukseen perustuvia näkökulmia yrittäjyyteen, johtajuuteen ja hallitustyöskentelyyn.
Olemme myös pyrkineet korostamaan yrittäjän ydinosaamista, hallituksen ja johtoryhmän monipuolista kokoonpanoa ja osaamista sekä omistajan, hallituksen ja toimitusjohtajan välisen kommunikaation ja yhteistyön toimivuutta osana yrityksen menestystekijöitä. Vaikka ne tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, ne eivät välttämättä sitä ole. Erityisesti hallituksen jäsenet saatetaan vielä nykyäänkin – jopa isoissakin yrityksissä – valita muiden kuin osaamiseen liittyvien meriittien perusteella. Vaikka tapahtumista onkin aikaa jo yli kolmekymmentä vuotta, seuraava anekdootti voisi varsin hyvin olla totta tänäkin päivänä: Björn Wahlroos kertoo muistelmissaan, kuinka eräs hallituksen jäsen ja tunnettu poliitikko oli illalla vaatinut Wärtsilä-Marinen hallituksen kokouksessa yhtiön asettamista selvitystilaan ja seuraavana aamuna kysynyt, mitä se selvitystila oikein tarkoittaa.
Jos hän olisi selvittänyt sen edellisenä päivänä, Suomen meriteollisuusklusteri voisi tänä päivänä olla varsin toisen näköinen.
Mennyttä emme pysty kuitenkaan muuksi muuttamaan, joten suunnatkaamme katseemme horisonttiin, kohti alkavaa vuotta. Yritysmaailmassa haasteet jatkuvat. Talvesta näyttää jälleen tulevan mielenkiintoinen. Luovuus ja innovatiiviset uudet toimintatavat ovat tarpeen erityisesti niillä aloilla, joita pandemian torjuntatoimet erityisen paljon rasittavat. Sama koskee koulumaailmaa. Meidän tulisi pystyä tarjoamaan mahdollisimman tasokas opetus mahdollisimman turvallisesti maailmassa, jossa pandemian lisäksi on monia muitakin haasteita.
Niin yritysten, yhteisöjen, laitosten kuin yksityisten ihmistenkin tulisi kyetä laajentamaan näkemyksiään kestävästä kehityksestä niin, että ilmastonmuutoksen lisäksi pystyisimme ottamaan huomioon muutkin kestävän kehityksen tavoitteet, joita ovat muiden muassa tasokas koulutus, riittävä ravitsemus, terveys ja hyvinvointi, maltillinen talouskasvu ja kohtuullinen työ, tasa-arvo ja vastuullinen kulutus ja tuotanto.
Yhden ainoan näkökulman ylikorostuminen saattaa vaarantaa koko kestävän kehityksen prosessin.
Haasteet ovat yleensä impulssi, joka käynnistää uusia kehitysprojekteja, ruokkii innovaatioita ja vie kehitystä eteenpäin suuremmin askelin kuin tasainen, onnellinen ja pumpuliin kääritty elämä. Siksi niitä ei pidä nähdä esteinä vaan portaina, joita pitkin kulkien ja eteen tulevia ongelmia yhdessä ratkoen luomme paremman ja kestävämmän maailman.
Hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta 2022
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Interreg BSR ohjelman rahoittaman Inbets+-hankkeen ja Erasmus+ -ohjelman rahoittamien KA4HR- ja WWW&CE-hankkeiden puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
