Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja; Sanna Lindgren, projektityöntekijä
Yksi Inbets-aineistosta nähtävissä oleva trendi on vanhan isältä-pojalle –tradition murtuminen. Perheyritykset näyttävät siirtyvän yhä enemmän isältä tyttärelle. Sitä todennäköisemmin, mitä perinteisempi yritys on kyseessä, toisin sanoen, mitä pidempi historia yrityksellä on. Ilmiö on havaittu muissakin maissa. Joissakin tapauksissa tyttären astuminen perheyrityksen johtoon on johtunut siitä, että perheessä ei ole ollut miespuolista perillistä, mutta se ei ole ainoa selitys.
Koulutusko ratkaisee?
Monessa tapauksessa kyse on myös siitä, että tytöillä on nykyään keskimäärin parempi koulutus kuin pojilla. Osaaminen ja ymmärrys yritystoiminnasta antaa sekä motivaatiota että uskallusta jatkaa yritystä.
Lisäksi pojat suuntautuvat edelleen useammin teknisten alojen koulutuksiin ja tytöt puolestaan ovat vallanneet pojilta alaa kaupallisessa ja liikkeenjohdollisessa koulutuksessa. Yhteenlaskettuna tytöillä ja naisilla on keskimäärin laajempi hajonta koulutusaloissa, kun taas pojista ja miehistä huomattava osa valitsee edelleen teknisen alan, mukaan lukien ICT. Koska useimmat startupit sijoittuvat tekniselle alalle, ei liene ihme, että myös enemmistö startup-yrittäjistä on miehiä.
Tilanne on kuitenkin muuttumassa tälläkin puolella. Vuonna 2009 9,5 % maailman startupeista vähintään yksi perustajista oli nainen, vuonna 2014 uusista startup-yrityksistä 18 % taustalta löytyi nainen (https://news.crunchbase.com/).
Paitsi oma uskallus, naisten nousua startup-yrittäjien keskuuteen ilmeisesti jarruttaa myös rahoittajien nihkeys naisyrittäjyyttä kohtaan. Yritysten, joissa on mukana vain naisia, saama rahoitus vaihteli vuosina 2015 – 2019 kahden ja kahdeksan prosentin välillä (keskiarvo 4 %) kaikesta myönnetystä rahoituksesta, mikä on huomattavasti alle yritysten suhteellisen osuuden. Suomesta vastaavia kansallisia tilastoja ei vielä tiettävästi ole.
Viimeiset kovikset?
Koulutuksen ohella tyttöjen suhteellisen osuuden kasvu saattaa tulla myös poikien suhteellisen osuuden pienenemisestä yritysmaailmassa. Maailma ympärillämme on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Poikien ei enää tarvitse olla yhtä kilpailuhenkisiä ja kovia kuin muutama vuosikymmen sitten, vaan heillä voi olla myös pehmeitä arvoja. Esimerkiksi taiteisiin, hoito- tai humanistisille aloille kouluttautuva poika ei enää herätä niin suurta kummastusta, ja perinteisillä miesten aloilla tulee näin eri tavalla tilaa myös naisille ja tytöille.
Mieskö myrkkyä?
Tässä muodossa ilmiö on puhtaasti positiivinen, mutta valitettavasti viime aikojen puheet myrkyllisestä miehuudesta (Toksinen maskuliinisuus) ovat lietsoneet myös epävarmuutta kasvavien poikien keskuudessa ja kyseenalaistaneet heidän oikeuttaan miehisiin piirteisiinsä ja ominaisuuksiinsa. Pojat eivät näinä ”edistyksellisinä” aikoina välttämättä enää uskalla olla poikia. Vaikka osa pojista voikin nyt olla paremmin oma itsensä, leimaantuminen heikommaksi astiaksi, myrkylliseksi maskuliiniksi, potentiaaliseksi ahdistelijaksi tai jopa rikolliseksi hämmentää ja ahdistaa kaikkia identiteetistään vielä epävarmoja nuoria. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että kovinta kieltä käyttävät leimaajat ovat usein naisia, joiden pitäisi vielä muistaa se, miten väheksyminen, aliarviointi ja mitätöinti vaikutti heidän kasvuunsa. Onhan kuitenkin yli 50 % naisten synnyttämistä ja kasvattamista lapsista edelleen poikia.
Korona ja naisyrittäjyys
Korona saattaa kuitenkin kääntää kelloa taaksepäin. Yleensä yhteiskunnassa, jossa vallitsee pelko ja epävarmuus, palataan vanhoihin konservatiivisiin arvoihin. Pelon ja epävarmuuden aiheuttajalla ei ole merkitystä. Pelot voivat liittyä taloudellisiin kysymyksiin, kuviteltuun tai todelliseen ulkoiseen uhkaan tai yhteiskunnan jäsenten välisiin ristiriitoihin. Aika näyttää, jatkuuko naisyrittäjyyden kasvu vai tyrehtyykö se alkuunsa. Pojattomatkin perheyritykset tarvitsevat jatkajaa.
Yhteiskunnan kannalta on sääli, jos hyvä kehitys tukahtuu äärisuuntien koviin puheisiin tai ohi menevään epidemiaan.
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Euroopan aluekehitysrahaston Itämeren alueen ohjelman rahoittaman Inbets-hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
