Kari Lilja, TkT, Erikoistutkija; Sirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja
PK-yritykset ja kestävä kehitys. Sanapariin yhdistyy monenlaisia tulkintoja ja jopa suoranaisia väärinymmärryksiä – osin tahallisia, osin tahattomia tai tietämättömyydestä johtuvia. Moni esimerkiksi kuvittelee, että kestävä kehitys on vain ja ainoastaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyviä toimenpiteitä. Tosiasiassa ilmastoon ja hiilineutraalisuuteen liittyvät toimenpiteet ovat vain pieni osa siitä, mitä kestävä kehitys ja sen 17 YK:n hyväksymää tavoitetta, jotka tunnetaan lyhenteellä SDG (Sustainable Development Goal), pitävät sisällään.
Toinen kestävään kehitykseen liittyvä yleinen harhaluulo on, että kestävä kehitys edellyttäisi kasvun lopettamista ja pyrkimistä negatiiviseen kasvuun kansallisella (BKT) ja globaalilla tasolla, minkä nähdään olevan uhka yrittäjyydelle. Todellisuudessa YK:n yleiskokouksen vuonna 2015 hyväksymä kestävän kehityksen agenda tunnustaa kasvun merkityksen työllisyyden ja hyvinvoinnin taustatekijänä. Tavoite numero 8 pyrkii takaamaan ”kunnollisen työn ja taloudellisen kasvun” (Decent work and economic growth), mikä auki purettuna tarkoittaa sitä, että jokaisella tulisi olla mahdollisuus kunnolliseen työhön ja siitä saatavaan säälliseen toimeentuloon, jonka mahdollistaa vain maltillinen ja globaalisti tasaisesti jakautuva taloudellinen kasvu.
Negatiivinen kasvu, jota jotkut sosiaalisessa mediassa aktiiviset piirit innokkaasti kestävän kehityksen nimissä ajavat, saattaisi merkitä kurjistumista ja pääomien keskittymistä yhä pienemmän joukon käsiin, taistelua vähenevistä luonnonvaroista, levottomuuksia… Hmm, tuohan kuulostaa ihan erään aatehistoriallisen klassikon maalaamalta tulevaisuudenkuvalta.
Suomalaiset saivat seurata negatiivista kasvua lähinaapurissaan seitsemänkymmenen vuoden ajan, ja näkivät läheltä, mitä se teki luonnolle ja ihmisarvollekin, joten ei siitä sen enempää.
Kestävän kehityksen tavoitteisiin kuuluvat myös köyhyyden ja nälän poistaminen, hyvän terveyden vaaliminen ja laadukas koulutus. Paitsi että näihin kaikkiin tarvitaan kasvun takaaman työllisyyden tuomaa rahoitusta, ne antavat pienille ja keskisuurille yrityksille nykyisten liiketoimien kehittämisen lisäksi mahdollisuuksia luoda aivan uutta liiketoimintaa. Joku voi kysyä, että miten suomalainen pieni tai keskisuuri yritys voi luoda uutta liiketoimintaa köyhyyden poistamisesta. Tarvitaan vain avarakatseisuutta, luovuutta ja annos yleissivistystä. Otetaan yksi ajatusleikki ihan esimerkiksi. Kehitysmaissa on tuhansia entisten kaivoskylien ympärillä olevia kyliä, joissa asukkaat asuvat hyvin alkeellisissa olosuhteissa elohopean, kuparin, arseenin ja muiden myrkyllisten aineiden kyllästämän maaperän myrkyttäessä juomavedet, viljelymaan ja ravintokasvit. Monissa kylissä asukkaat haluaisivat muuttaa turvallisempaan ympäristöön, mutta heillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia muuttamiseen ja uusien asuntojen rakentamiseen.
Lyöttäytyminen yhteen joko hyväntekeväisyysjärjestöjen, paikallisten viranomaisten, eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten kehitysyhteistyötahojen, kaivoksia aikanaan hallinnoineiden suuryritysten ja muiden yritysten kanssa voisi antaa liiketoimintaa kymmenille suomalaisille ja paikallisille yrityksille: Suomessa tehtäisiin esimerkiksi elementtirakenteisia pientaloja, joita paikalliset yritykset pystyttäisivät ja viimeistelisivät uusille, terveellisemmille asuinpaikoille. Paikalliset olosuhteet otettaisiin huomioon ja esimerkiksi vesivessojen asemesta toinen yritys toimittaisi biokäymälät ja opettaisi paikallisia yrityksiä huolehtimaan jätteiden keräilystä. Sama työnjako toimisi talousveden, aurinkosähkön ja muun talotekniikan osalta. Lisäksi logistiikka, huolto ja muu jälkimarkkinointi vaatisivat omia toimijoitaan.
Toki tuo ei menisi ihan noin suoraviivaisesti. Haasteita, vaikeuksia ja ongelmia tulee aina. Mutta sehän kuuluu yrittäjyyteen.
Kun pohditaan, minkälainen yritystoiminta olisi kestävän kehityksen teesien mukaista, useimmat ehdotukset liittyvät kiertotalouteen, jätteiden käsittelyyn ja puhtaaseen energiantuotantoon. Kuten edellä ollut esimerkki osoitti, mahdollisuudet ovat paljon laajemmat, ja itse asiassa lähes kaikesta liiketoiminnasta voidaan löytää mahdollisuuksia uusiin innovaatioihin ja vihreään talouteen. Edellä vastattiin tavoitteisiin, jotka liittyvät muiden muassa puhtaaseen energiaan, terveeseen elinympäristöön, puhtaaseen veteen ja ympäristöön, kestäviin taajamiin ja yhteisöihin, rauhaan, oikeudenmukaisuuteen ja yhteistyöhön, vaikka kyseessä olikin ensi silmäyksellä varsin tavallinen uuden asuinalueen urakointi.
Monesti kestävyydessä ei olekaan kyse siitä, mitä tekee, vaan tavoista tehdä, yrityksen omista arvoista, tavoitteista ja keinoista, joilla tavoitteisiin pyrkii. Kyse on siitä, tavoitellaanko yrittämisessä pikavoittoja, vai halutaanko luoda myös ajallisesti kestävä arvomaailma, joka kantaa yritystä sukupolvelta toiselle.
Yrittäjyyteen liittyviä kestävän kehityksen tavoitteita ovat myös tasa-arvon lisääminen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Edellä esitetty esimerkkihanke lisäisi hyvin todennäköisesti tasa-arvoisuutta ja vähentäisi eriarvoisuutta kyseisessä kyläyhteisössä, mutta kun puhutaan yrityksistä, pitää tarkastella myös yritysten omia arvoja. Noudattaako yritys itse esimerkiksi omassa henkilöstöpolitiikassaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteita, ja vaatiiko yritys samaa omilta yhteistyökumppaneiltaan. Maksaako yritys säädyllistä palkkaa työntekijöilleen, maksavatko yrityksen yhteistyökumppanit? Ovatko työsuojelu ja muut sosiaaliset kysymykset kunnossa, vai pyrkiikö yritys sekä sosiaalisen vastuun että kasvun kustannuksella vain maksimoimaan omat voittonsa.
Kyllä, kasvun kustannuksella. Kasvu kun edellyttää maksukykyisiä, terveitä, elinvoimaisia ja levänneitä asiakkaita, joilla on kykyä ja halua kuluttaa.
Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen vuonna 2015 hyväksymä kestävän kehityksen agenda ei suoranaisesti mainitse digitalisaatiota osana kestävää kehitystä. Euroopan unionin ohjelma 2030 linkittää digitalisaation osaksi kestävää kehitystä ja kestävää taloutta. PK-sektorille digitalisaatio tuo aivan uusia mahdollisuuksia toimia. Tähän saakka globaali yritystoiminta on ollut mahdollista lähinnä maailmanlaajuisille suuryrityksille, jotka ovat vieneet tuotantoaan halvan työvoiman maihin ja lähelle suuria asiakasjoukkoa, ja kotiuttaneet voittonsa pienen verokannan maihin tai veroparatiiseihin. Nyt on pienellekin yritykselle mahdollista hankkia suunnittelu yhdestä paikasta, hajauttaa tuotanto lähelle markkinoita ja teettää hallinnolliset rutiinit kolmannessa maassa. Vaihtoehtoisesti voidaan kehittää kokonaan uusia liikeideoita, jotka perustuvat puhtaasti digitaaliseen teknologiaan.
Kestäväksi tämän kaiken tekee – digitaalisuudenkin hyväksikäytöstä huolimatta – vasta se, että yritys noudattaa toiminnassaan vastuullisuuden ja kestävän kehityksen periaatteita ja vaatii sitä myös alihankkijoiltaan ja jälleenmyyjiltään.
Satakunnan yrittäjyysaamupäivän 28.4.2021 ensimmäinen vieras, Olli Rundgren, totesi, että yrittäjän on välillä syytä tarkastella, miten yrityksen toiminta ja yrittäjän arvot suhtautuvat toisiinsa. Lisäisin tuohon vielä kolmannen ulottuvuuden ja kehottaisin yrittäjiä tarkastelemaan, miten yrityksen toiminta ja yrittäjän omat arvot peilaavat ympäröivän yhteiskunnan arvoja ja niiden muutostrendejä. Ristiriidat, konfliktit ja erilaiset arvomaailmat kuuluvat yrittäjän arkeen, mutta jos eroja on liikaa, yritykseltä voivat mennä markkinat, toimittajat ja rahoittajat, sillä yhä useampi rahoittajakin vaatii sijoituskohteidensa toiminnalta eettisyyttä ja kestävyyttä.
Myös yrittäjäpolvenvaihdoksissa, joita olemme tutkineet päättyneessä Inbets-hankkeessa, ja joihin perehtymistä jatkamme huhtikuussa alkaneessa Inbets+ -hankkeessa, tultaneen lähivuosien aikana törmäämään yhä useammin siihen, että seuraajakandidaatit, ovat he sitten perheenjäseniä, sukua tai täysin ulkopuolisia, vaativat yrityksen toiminnan maine-, vastuullisuus- ja kestävyyskysymysten nostamista pöydälle osana liiketoiminnan siirrosta käytäviä neuvotteluja.
Jos yrityksellä on kovin huono maine näissä asioissa, se tuskin ainakaan houkuttelee jatkamisesta kiinnostuneita.
Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Erasmus + -ohjelman rahoittaman WWW&CE ja Interreg BSR -ohjelman rahoittaman Inbets+ -hankkeiden puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
