Arkkitehtuuria ja tekstuureja

Kari Lilja, TkT, ErikoistutkijaSirpa Sandelin, TkT, Yliopettaja

English version below (Click the link)

Tässä jokunen viikko sitten kävin läpi joitakin kestävän kaupunkisuunnittelun ja esteettömyyden törmäyskohtia. Nyt voisikin olla oikein ja kohtuullista paneutua rakennusten ja erityisesti sisätilojen suunnitteluun kestävän kehityksen ja esteettömyyden näkökulmista. Sieltäkin kun löytyy paljon sellaista, mitä välttämättä ei tule ajatelleeksi. Otetaanpa esimerkiksi värien käyttö. Jokaisella arkkitehdilla ja sisustussuunnittelijalla on oma lempivärimaailmansa. Joillakin se elää muodin mukaan, toisin sanoen, ajatellaan siten kuin kuvitellaan tai toivotaan (maksavan) asiakkaan ajattelevan. Toiset taas hurvittelevat väreillä, pintamateriaaleilla, valoilla ja muilla värimaailmaan vaikuttavilla tekijöillä aivan oman päänsä mukaan, välittämättä asiakkaan ajatuksista ja arvostuksista. Sitä saatetaan kutsua jopa taiteelliseksi vapaudeksi. Eikä taiteellisuudessa mitään pahaa ole, kunhan rakennuksen perimmäinen tarkoitus pysyy mielessä: Rakennuksessa kuin rakennuksessa tulee kaikkien siellä asuvien, käyvien ja työskentelevien voida oleskella ilman loukkaantumisen, sairastumisen, eksymisen jne. riskiä. Rakennuksen turvallisuus on olennainen osa sekä asumis- että työturvallisuutta.

Kaikilla tämä ei ole pysynyt mielessä.

Portaiden alapäässä pyörätuolin kieltävä liikennemerkki
Vieläkin valitettavan tuttu tilanne monille. Kuva by Gerd Altmann from Pixabay.

Klassinen esimerkki tästä on väriyhdistelmä punainen ja vihreä. Vihreä mielletään yleensä luonnolliseksi, rauhoittavaksi ja viihtyvyyttä edistäväksi väriksi, kun punainen taas on vaaran, hädän ja vastaavien signaaliväri – monen muun merkityksen ohella tietysti. Aika usein näkee värimaailmoja, joissa vihreät pinnat yhdistyvät punaisiin hätäuloskäynteihin, palohälyttimiin ja sammuttimiin ym. laitteisiin ja varusteisin. Normaalisti näkeville tuo yhdistelmä tekee varauloskäyntien, hälyttimien tai sammuttimien havaitsemisen helpoksi. Mutta. Puna-vihersokeudesta kärsii eri lähteiden mukaan 8 – 9 prosenttia miehistä ja 0,4 – 1 prosenttia naisista. Karkeasti laskien joka 20. ihminen ei erota punaista ja vihreää toisistaan.

Vihreä seinä, jolla on punainen ovi, on hänelle pelkkä harmaa yhtenäinen pinta.

Väreillä voidaan ilmaista muutakin kuin hätäuloskäyntejä, esimerkiksi sitä, kenelle jokin tila on tarkoitettu. Punaisella on, kuten edellä sanottiin, paljon muitakin merkityksiä. Hyvin monissa kulttuureissa punainen on feminiininen väri. Väri, jota ei olettaisi näkevänsä miesoletettujen huoneessa. Sinisen eri sävyt taas mielletään useissa kulttuureissa maskuliinisuuteen. Olen nähnyt rakennuksissa, joissa eri kerrokset on väritetty kukin omalla värillään kiireestä kantapäähän, oletettua sukupuolta olevan henkilön tulevan ulos kukon tai kanan kuvalla merkitystä ovesta, tarkistavan kuvan, vertaavan sitä toiseen, puistavan päätään ja menevän uudelleen sisään samasta ovesta. Itsekin olen joskus joutunut tarkistamaan, että tuliko mentyä oikeaan huoneeseen. Ikään kuin sillä olisi merkitystä, onko seinät maalattu sukupuolittuneen käsityksen mukaan väärällä värillä.

Miesten wc on merkitty sinisellä, naistenhuone punaisella.
Väreillä on edelleen merkitystä. Kuva by Gerd Altmann from Pixabay.

Niin kauan kuin miesoletettu ei voi mennä naisoletettujen huoneeseen tulematta vähintään syvästi halvennetuksi, sillä on merkitystä.

Myös pintamateriaalien valinnoilla voidaan vaikuttaa paljon siihen, miten helppo- tai vaikeakäyttöinen rakennus on. Julkisissa tiloissa käytetään yleensä helppohoitoisia, kovapintaisia lattia- ja seinämateriaaleja, joiden puhtaanapito on helppoa. Tämä johtaa helposti siihen, että tiloista tulee kaikuvia ja huonokuuloisten ja erityisherkkien kannalta hankalia, puhutaanpa sitten työnteosta, asioinnista tai vapaa-ajan toiminnoista. Pehmeyden lisääminen esimerkiksi lattian neulahuopamatolla kyllä vähentää kaikua, mutta neulahuopamatto kerää pölyä ja on hankalampi pitää puhtaana, mistä ainakaan allergikot eivät kiitä. Lattiapinnan tekstuurin eli kuvioinnin, karheuden ja / tai värityksen muutos voi antaa heikkonäköiselle vinkin saapumisesta toiseen tilaan, mutta pahimmassa tapauksessa luo virheellisen vihjauksen korkeuserosta. Näkövammaisten suunnistamisen helpottamiseksi voidaan käyttää lattiapinnasta kohoavia kuvioita ja viivoituksia. Sekä muutokset pinnan karheudessa että erilaiset kohokuviot voivat kuitenkin olla vaarallisia niille vammaisille tai ikääntyneille, joilla on tasapainovaikeuksia, jotka pyrkivät tunnistamaan edessä olevaa maastoa jalkatuntumalla, tai joiden jalat eivät nouse tarpeeksi.

Pisteet ja raidat keltaisena kohokuviona.
Yhdelle hyödyllinen voi olla toiselle haitallinen tai jopa vaarallinen. Image by JJuni from Pixabay.

Korkeat uritukset ja kuvioinnit vaikeuttavat myös pyörätuoleilla, rollaattoreilla ja pienipyöräisten lastenvaunujen tai matkalaukkujen kanssa liikkumista.

Portaat ja niiden kaiteet ovat kokonaan oma lukunsa. Portaiden alun ja lopun sekä askelmien tulisi olla selvästi havaittavia. Tämä on usein hoidettu portaiden pinnasta kohoavalla eri värisellä kulmalistalla. Vaikka kohouma on pieni, 1 – 3 mm, sekin saattaa olla liikaa ja lisätä kompastumisen riskiä. Kaiteet antavat tukea ja helpottavat portaissa kulkemista, mutta liian usein ne eivät ala ensimmäiseltä portaalta, päättyvät ennen viimeistä porrasta, niissä on katkoksia tai ne ovat väärällä korkeudella joko koko matkalta tai osan matkaa. Etenkin portaikoissa, joissa portaiden nousukulma tai suunta muuttuu kesken kaiken, kaiteissa on usein epäjatkuvuuskohtia tai korkeusongelmia, vaikka juuri tuollaisissa portaikoissa monet tarvitsisivat enemmän tukea.

Oma lukunsa ovat myös vanhat, usein suojellut rakennukset, joissa voi vielä olla liukkaita kivilattioita, painavia ovia ja portaikkoja, joissa ei ole kaiteita ollenkaan, tai ne ovat koristekaiteita, joista ei saa kunnon tukea, ja joilla ei ole jatkuvuutta. Vaikka omistaja ja peruskorjauksen suunnittelija haluaisivatkin parantaa rakennuksen käytettävyyttä ja esteettömyyttä, suojelua valvova museovirasto ja sen paikallinen edustaja eivät välttämättä anna lupaa esimerkiksi hisseihin, uusiin kaiteisin, kevyempiin oviin ja muihin asumista, käyttöä ja saavutettavuutta parantaviin ratkaisuihin.

Vanhan linnan tai kartanon sali
Kiiltävän liukkaat lattiat ja raskaat ovet ovat tyypillisiä vanhoille rakennuksille. Image by Peter H from Pixabay.

Luulisi, että rakennuksen parasta suojelua olisi mahdollistaa sen käyttö kaikille.

Jos suunnittelijoille nyt tulee mieleen, että tässä ollaan kuin varis tervatulla katolla, he ovat ainakin osittain oikeassa. Kun asioita mietitään vain yksi ryhmä kerrallaan, ollaan helposti tilanteessa, jossa yhden tahon eduksi aiotut ratkaisut antavat korvapuustin toisille.

Sekavuutta lisää vielä lainsäädäntö, jossa eri viranomaisille on annettu erilaisia vastuita ja valtuuksia, ja kukin viranomaistaho vetää oman hallinnonalansa puolia. Esimerkkinä tästä voidaan – edellä esitetyn suojelutapauksen lisäksi – mainita jätehuollon ohjeistukset, joissa esteettömyyden painopiste on logistiikassa ja jätehuollon työntekijöiden työsuojelussa eikä erityisryhmien mahdollisuudessa käyttää jätepisteitä. Samanlainen tilanne on nähtävissä palo-ja pelastusviranomaisten suojeluohjeissa, joissa painotetaan paloturvallisuutta ja pelastustyöntekijöiden ja –ajoneuvojen esteetöntä pääsyä kohteeseen, usein piittaamatta siitä, vaikeuttavatko ohjeet joidenkin ryhmien mahdollisuuksia asua kotonaan. Joskus sitä tulee jopa mahdotonta, jos oikeutta ajaa ja pysäköidä lähelle sisäänkäyntiä rajoitetaan, liikkumisen apuvälineiden, lastenvaunujen, tms säilytys esimerkiksi pyöräsuojassa kielletään, jne.

Esteetön keittiö, olohuone ja eteinen
Esteetön koti on kaikkien koti. Image by RachelW1 from Pixabay.

Kokonaisvaltainen lähestyminen ja mahdollisten ristiriitatilanteiden havaitseminen ja tunnistaminen jo suunnittelun alkumetreillä pienentäisi tuskaa. Se ei kuitenkaan yksin riitä. Myös lainsäätäjien, eri viranomaisten ja kaikkien sidosryhmien keskinäinen yhteistyö ja toistensa näkökantojen ja tarpeiden huomioonottaminen on välttämätöntä, jotta tulevaisuuden rakentamisen tuotokset olisivat kaikkien kannalta yhteensopivia.

Architecture and textures

About a few weeks ago, I discussed about the conflicts between sustainable urban planning and accessibility. It could now be right and proper to focus on the design of buildings, and in particular the interior, from the point of view of sustainable development and accessibility. Also this topic may contain a lot that might not become considered. Let’s have a look at, e.g., the use of colors. Every architect and interior designer has a world of favorite colors of his / her own. For some, it lives up to trends, i.e., it is something that is thought, imagined, or hoped to be something, that the (paying) customer wants to have. Others, on the other hand, revel in colors, finishes, lights, and other factors that affect the color world right in their own heads, regardless of the customer’s thoughts and values. It may even be called artistic freedom. There is nothing wrong with artistry, as long as the ultimate purpose of the building is borne in mind: In any building, everyone who lives, goes and works there should be able to stay without the risk of injury, illness, getting lost, etc. Building safety is an integral part of both housing and work safety.

"No wheelchair" sign at the lower end of the stairs
Still regrettably familiar situation for many. Image by Gerd Altmann from Pixabay

Some of the designers have not borne this in mind.

A classic example of this is the color combination of red and green. Green is in common considered as a natural, soothing, and comfort-enhancing color, while red is, of course, among many other meanings, considered as a sign of danger, distress, etc. It is often seen color worlds where green surfaces have been combined with red emergency exits, fire alarms and fire extinguishers and other equipment and fittings. For the normally sighted, that combination makes it easy to detect emergency exits, alarms or fire extinguishers. But. According to various sources, 8 to 9 percent of men and 0.4 to 1 percent of women suffer from red-green blindness. Roughly speaking, every 20th person does not distinguish between red and green.

The green wall with the red door is just a gray solid surface for him / her.

Colors can be used to express more than just emergency exits, e.g., such as whom a space is for. Red, as said above, has many other meanings. In very many cultures, red is a feminine color. A color you wouldn’t expect to see in a supposed men’s room. Different shades of blue, on the other hand, are perceived in many cultures as a sign of masculinity. I have seen in buildings where the different floors are each colored with their own color from rush to heel, a person of the presumed gender coming out of a door marked with a cock or chicken, checking the picture, comparing it to another, shaking his head, and re-entering from the same door. Personally, I sometimes have had to make a check too to see if I had went to the right room. As if it mattered if the walls were painted in the wrong color according to the gendered perception.

Sign with blue for men's room and red for women's room
Colors still matter. Image by Gerd Altmann from Pixabay.

As long as an assumed male cannot go into the assumed females’ room without at least being deeply degraded, it matters.

The choice of surface materials can also have a big impact on how easy or difficult it is to use a building. In public spaces, easy-care, hard-surfaced floor, and wall materials, that are easy to clean, are usually used. This easily causes the premises becoming resonant and cumbersome for those having difficulties in hearing and those who are particularly sensitive, whether we are discussing about work, business or leisure activities. Adding softness to a floor with a needle-pierced carpet, for example, reduces echo, but the needle-pierced carpet collects dust and is harder to keep clean, which at least those having allergy do not appreciate. A change in the texture of the floor surface, i.e., pattern, roughness, and / or color, can give the visually impaired a hint of entering another space, but in the worst case, creates an erroneous hint of a difference in height. Patterns and lines, that are rising from the floor surface, can be used to facilitate navigation for the visually impaired. However, both changes in surface roughness and different embossments can be dangerous for those with disabilities or the elderly who have difficulty balancing, trying to identify the terrain in front by feeling their feet, or whose feet do not rise enough.

Dots and stripes in yellow embossing.
Beneficial to one can be harmful or even dangerous to another. Image by JJuni from Pixabay.

High grooves and patterns also make it difficult to move around with wheelchairs, wheel walkers and prams or suitcases with small wheels.

Stairs and their railings are issues of their own. The beginning and end of the stairs and the steps should be clearly visible. This is often implemented with a complementary colored corner strip rising from the surface of the stairs. Although the protrusion is small, 1 to 3 mm, it may also be excessive and increase the risk of tripping. The handrails provide support and make it easier to walk up the stairs, but too often they do not start from the first step, or they are ending before the last step, have breaks or are at the wrong height, either all or part of the way. Especially on stairs where the angle or direction of the stairs change in the middle of stairway, there are often points of discontinuity or height problems in the railings, even if it is in just such stairs where many would need more support.

Old, often protected, buildings are totally another topic among the buildings. They may still have slippery stone floors, heavy doors, and stairs with no railings at all, or there may be decorative railings that don’t get proper support and lack continuity. Even if the owner and renovation planner wanted to improve the usability and accessibility of the building, the National Board of Antiquities and its local representative may not give permission for elevators, new railings, lighter doors and other solutions that improve housing, use and accessibility.

Hall of an old castle or manor
Glossy slippery floors and heavy doors are typical of old buildings. Image by Peter H from Pixabay.

One could imagine that the best protection for a building would be to make it possible for everyone everyone to use it.

If designers now come to mind that this is like a crow on a tarred roof, they are at least partially right. If issues are considered only on point of view of one group at a time, it is easy to find a situation where solutions intended for the benefit of one party give a dent to others.

Confusion is compounded by legislation that in Finland gives different authorities different responsibilities and powers, and each authority is involved in its own administration. An example of this is, in addition to the protection of historical buildings presented above, the waste management guidelines, where the focus is on accessibility in the logistics and occupational safety of waste management workers and not on the possibility for special groups to use waste collection site. A similar situation can be seen in the fire and rescue protection guidelines, which emphasize fire safety and unhindered access for rescue workers and vehicles, often regardless of whether the guidelines make it more difficult for some groups to live at home. Sometimes it becomes even impossible, if the right to drive and park near the entrance is restricted, the storage of mobility aids, prams, etc. in a bicycle shelter is prohibited, and so on.

Accessible kitchen, living room and hallway
An accessible home is a home for everyone. Image by RachelW1 from Pixabay.

A holistic approach and the detection and identification of potential conflicts from the very beginning of the design would reduce the pain. However, that alone is not enough. Cooperation between legislators, different authorities and all stakeholders, and taking into account each other’s views and needs, is also essential to make the outputs of future construction compatible for all.

Artikkeli on kirjoitettu Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelman rahoittaman Sustainabuild -hankkeen puitteissa. Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.

This article was written in the framework of the Sustainabuild project funded by the European Union’s Erasmus + program. The sole responsibility for the views expressed in this article lies with the authors.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.